Kavonsalmi

Kavonsalmen kylän maisema on tyypillistä Hiitolan rannikon maisemaa: pellot ovat vanhaa meren pohjaa, tasaista savimultamaata, mutta niiden välillä on kalliomäkiä, joilla kasvaa matalaa mäntymetsää ja lehtoja. Lämpimillä rinteillä kasvaa myös pähkinäpuita ja ruusuja luonnonvaraisena. Kavonsalmelle vievä kylätiekin kulki puolisen kilometriö sileää kalliopintaa pitkin. Kylä sinänsä oli mantereella, vaikka sen maisemat ja näkymät olivat pelkkiä rantoja ja saaria. Jo kylään mentäessä oli kierrettävä Nehvolan lahti sekä Päijälän lahti. Kylään vievä tie lähti Nehvolasta. Hiitolan asemalta oli Kavonsalmelle matkaa noin 13 - 14 km.

Kavonsalmella oli 1930-luvun lopulla vain kaksi taloa, Juhana Lankisen ja Antti Kokon talot. Sitä ennen oli kolmantena Sippi Ijäksen talo, mutta hän myi tilansa: sen kokonaispinta-ala oli 96 ha ja siitä oli peltoa 23 ha. Lisäksi tilalla oli noin viisi hehtaaria rantaniittyä, josta tehtiin heinä ja jota käytettiin laitumena. Samanlaisia rantaniittyjä oli muillakin rannikon taloilla. Antti Kokon talo oli pienempi; sen koko pinta-ala oli noin 25 ha ja siitä peltoa noin kuusi hehtaaria. Kerrotaan, että kun Antti Kokko osti veljeltään tilaosan, jottei tila enää pienenisi, hän maksoi sen teerenpyynnillä ja kalastuksella, sillä hän oli innokas metsäsätäjä ja kalastaja. Kalavedet olivatkin mitä parhaimmat.

Kalvonsalmen kylä oli isossa jaossa saanut salopalstoja Heponiemestä, lläheltä Ilmeen rajaa Hiitolan ja Ilmeen välisen maantien varressa. Kun metsät sekä maanviljelyn edellytykset olivat Heponiemessä erinomaiset, siirtyivät palstojen omistajat vähitellen sinne myös asumaan, kuten esim. Heponiemen Pösöt, jotka kuuluivat Kalvosalmen huutoon; näin syntyi Heponiemen merkittävä asutusalue, mikä edellä on jo esitelty omana kokonaisuutenaan, kuten Hömmökin, vaikka ne kumpikaan eivät olleet itsenäisiä kyliä.

Mutta nekin kolme taloa, mitkä lopulta muodostivat Kalvosalmen vanhan kylän, ajoivat karjansa kesäksi Heponiemeen eli saloon siihen asti, kunnes viljellyt laitumet tulivat käyttöön. Karjaa oli hoitamassa joku naisista ja siellä olivat myös lapset. Siellä kirnuttiin alon voi, ja maito piimätettiin ja tuotiin kylään suurissa maitotiinuissa. JOnkin verran maitoa sekä voita myytiin myös Hiitolansalon metsätyömiehille, mutta pääosa voista myytiin Pietariin, Viipuriin ja Käkisalmeen. Uunimaitoa, minkä sekaan pantiin nuorta maitoa, vieraspaikkaiset metsätyöläiset nimittivät kaksoismaidoksi.

Leipänä oli yleisesti karjalaiseen tapaan pehmyt leipä. Kuivattua reikäleipää ei juuri käytetty. Sen sijaan piitaat ja erilaiset kukot olivat suosittuja.

Voin lisäksi vietiin pietariin ja muualle Inkeriin myös elävää karjaa myytäväksi. Karjaparissikkoina toimivat ennen muita Kokon talon miehet, joista neljä oli Antti-nimisiä. Nykyään vielä Porissa elävä Poika-Antti on kertonut ajaneensa tällaista myyntikarjaa Pietariin, ja kerran eräällä matkalla hän eksyi Pietarin miljoonakaupungissa ollen hätää kärsimässä, kun ei pitkään aikaan löytänyt ketään suomea ymmärtävää ihmistä, jolta olisi voinut kysyä neuvoa. Lopulta sellainen kuitenkin löytyi, ja tämä vei hänet henkilökohtaisesti majapaikkaan.

Kalvonsalmelaiset olivat mukana myös siinä puuhassa, kun Kurkijoen Korpisaarestas louhittiin rakennuskiviä ja vietiin Pietariin. Erityisesti havosparissikkana taas on mainittava Poika-Antin isä Pekka Kokko, joka yhdessä veijalaisen Ernest Paukkusen kanssa saattoi vuoden mittaan ostaa ja myydä 40 - 50 hevosta. Hevoskauppoja tehtiin sekä kotona että markkinoilla. Mitään kauppapuotia ei Kalvonsalmen ienessä kylässä ollut, vaan puotiostokset tehtiin Paksulassa tai Kurkijoen Lopotissa. Kun talvisin ajettiin polttopuita tai heiniä salopalstoilta, tehtiin puotiostokset näillä matkoilla Hännilässä tai Paksujalassa. Ryysyläisiltä ostettiin kauruskaa ja saviastioita.

Laatokan parhaiden kalavesien äärellä olleen Kavonsalmen asukkaille muodosti kalastus vanhastaan ikäänkuin toisen elämänsisällön maatalouden ohella: jokainen päivä alkoi sulien vesien aikana auringon nousun aikoina kalanpyydysten kokemisella ja se päättyi illalla niiden veteen laskemisella. Muut työt tehtiin sillä välillä. Talvella vedettiin talvinuottaa. Kesällä käytettiin verkkojen ja rysien lisäksi myös rantanuottaa. Vaikka kalastusta pääasiallisesti harjoitettiin oman särpimen saamiseksi, kalaa myös jonkin verran myytiin Kurkijoen Lopotissa ja Hiitolan asemalla.

Ahkerimpana kalastajana pidettiin Antti Kokkoa, Toista Anttia, joka kuoli muutama vuosi sitten Ulvilassa. Hän tunsi kalailmatkin niin, että hän saattoi jonakin kesäisenä päivänä sanoa: "Nyt on neljänkymmenen hauen ilta!" Hän lähti vesille ja pyydysti 40 haukea. Kotikalastus oli muodostunut aikojen kuluessa kalvonsalmelaisille rinnakkaiselinkeinoksi siten, että peltojen ollessa pienet käytettiin niiden tuotto pääasiallisesti leipäviljan saamiseksi, joten lihan tuotto jäi vähäisemmälle, ja se korvattiin kalastuksella. Leipäviljaa jatkettiin ostamalla hirssiryynejä (herraryynii), jotka olivat halpoja. Niistä keitettiin huttuja ja vellejä sekä tehtiin piiraita.

Kalvonsalmelaisten, kuten muidenkin rantakylien asukkaiden yleinen havainto oli, että Laatokan veden korkeus vaihteli suuresti. Toisinaan matalat salmet olivat vedettöminä kaislikkoina, jolloin niistä tehtiin heinää, toisinaan taas niissä oli niin paljon vettä, että niissä soudettiin ja kalastettiin. Suurin veden korkeusero lähenteli neljää metriä. Syksyisin, rantojen ja lahtien jäädyttyä, pyydystettiin ns, hamaramatikkaa.

Kun kalaa oli aina runsaasti, sitä koetettiin valmistaa ruuaksi mitä erilaisimmin tavoin, jottei siihen kyllästytty. Pienistä, ruokoisista suomukaloista valmistettiin voin, sianlihan tai muun rasvan kera herkullista kalapottia, jossa kalat tahtaan alla potissa hautuneina paistuivat niin pehmeiksi, ettei ruotoja tuntunut lainkaan.

. Kun Kalvonsalmelta oli Kurkijoen kirkolle lyhyempi matka kuin omalle kirkolle, käytiin hyvin usein juuri siellä kirkossa. Vieläpä lapset vietiin sinne kastettaviksi. Kalvonsalmen pienen kylän elämä oli eräänlaista idyllistä omillaan toimeen tulevan maalaisväestön hiljaiselämää, jossa ei edes juopottelu häirinnyt elämänmenoa. Kuitenkin on muistissa, kuinka talojen isännille oli aina >takanaan> viinaa tai konjakkia, josta tervetulleelle vieraalle tai läheiselle ystävälle tehtiin mustan kahvin ja sokerin kera norrikuppi. Myös lapsen syntyessä tarjottiin läheisille vieraille varpaisryyppy.

Päivitetty 9.5.2001