Nehvola

Kylässä oli kaikkiaan 13 taloa, tilat keskikokoisia. Talot olivat: Simo Lattu, Juhana Lattu (Jussi Juhana), Häränmäen Lattu, Pekka Lattu, Matti Tattari, Simo Tattari (Setä Simo), Väinö Tattari (Suokanna Väinö), Maria Tanninen, Lyyti Tanninen, Mikko Tutti, Väinö Riikonen, Antti Manninen ja Matti Manninen. Viimeksi mainittu myi tilansa ennen sotaa Tihveräiselle.

Muiden rantakylien lailla oli myös Nehvolalla saloalueensa. Se sijaitsi Kokkolanjoen varressa Kuoksjärven ja Mustolan Peräkylän rajamailla. Kun sinne oli kylästä matkaa noin 20 km, ja sieltä tuotiin puut ja osittain myös heinät, ja pelloille ja soille ajettiin maanparannusaineet sekä teille sorat, ei vapaa-ajan ongelmia ollut. Iltapuhteetkin käytettiin ahkeraan työhön, kun tehtiin rekiä ja kärryjä, parkittiin nahkoja, kartattiin villoja, puhdistettiin pellavia, kehrättiin villat langoiksi ja pellavat rihmoiksi sekä kudottiin kankaat, neulottiin sukat, lapaset, rukkaskintaat ja ommeltiin liinavaatteet. Joskus piipahdettiin iltapuhteella myös naapurissa keromassa ja kuulemassa kuulumisia tai naapurit tulivat vastakäynnille, mikä ikäänkuin kruunasi karjalaisen kyläyhteisön elämän sopuisaksi, hauskakaksi ja rattoisaksi. Jos joku naapuri ei vähään aikaan tullut käymään, epäiltiin jotain olevan vinossa.

Jos oli työtä miehillä, niin erityisesti sitä oli karjalaisilla naisilla, sillä kaiken edellä kerrotun lisäksi he hoitivat lapsensa sekä karjansa, kävivät miesten kanssa riihessä puimassa, valmistivat ruuat, tekivät perunakellarimatkat, pesivät pyykit sekä lauantaisin tupien lattiat, lämmittivät saunan ja tekivät piiraat. Kesäisin he olivat miesten mukana heinä- ja elonkorjuutöissä, vieläpä lannan ajossa. Vihkojen ja vastojen teko oli usein yksinomaan naisten huolena. Mutta, ihme kyllä, naiset ehtivät vielä erilaisille emäntä- ja karjatalouskurseille, opintokerhoihin, lähetysompeluseuroihin, niiden myyjäisiin, pitoja valmistamaan, vieläpä huviretkille, joita tehtiin opintokerhojen ja erilaisten kurssien yhteydessä. Nehvolan naisilla oli myös marttatoimintaa.

Nehvolan kylän elämään kuului myös kalastus, koska elettiin rannikolla, ja kylään pistävät Laatokan lahdet olivat kalarikkaita ja pyynnin harjoittamiseen suojaisia. Kylässä toimi myös Laurolan Kalastusseura. Se kuului jäsenenä Laatokankalastajien Liittoon ja harjoitti kalastusneuvontaa sekä kalanviljelyä. Nehvolassa pidettiin kalanhaudontakilpailujakin. Paitsi jokaisen talon omakohtaista ja yksityistä kalastusta harjoitettiin Nehvolan rannikolla myös talojen yhteistä nuotan vetoa. Jokaiseen nuottakuntaan kuului 12 miestä ja 4 hevosta. Kalastusta harjoitettiin kuitenkin etupäässä kotitarvetta varten, mutta jos tuli oikein hyviä saaliita, käytiin kalaa kaupallakin mm. aseman tienoilla.

Matti Tutti on väittänyt leikillisesti, että Nehvolassa ei kukaan isännistä tai emännistä eikä mikään taloista ollut muita ihmeempi, vaan kaikki olivat samanlaisia ja tasaveroisia. Näin varmaan itse Nehvolassa onkin laita, mutta hieman erikoisuutena on kylän kohdalla kuitenkin mainittava, että kylän korkea talonpoikaissivistys riitti kuitenkin pohjaksi saavutuksiin, jotka ovat merkittäviä kansainvälisenkin mittapuun mukaan tarkasteltuina. Niinpä Nehvolasta siirtyi Amerikan Yhdysvaltoihin 1907 siihen asti läkseimenä eli hyyryläisenä ollut Simo Matinpoika Lattu vaimosa Liisan ja vuoden vanhan poikansa Onni Petterin kanssa, ei ehkä voitu aavistaa, että tämä Onni Petteri Lattu suorittaa yliopistollisen loppututkintonsa Kalifornian yliopistossa 1930 sekä saa sotakorkeakoulun diplominsa meriupseeriksi Yhdysvaltojen merisotakoulussa Newportissa, Rhode Islandilla 1949 ja kohoaa 33 vuotta kestäneen palvelunsa aikana Yhdysvaltain laivaston kontra-amiraaliksi. Nykyään hän toimii Yhdysvaltojen sisäasiainministeriön öljy- ja kaasuasiainosaston pääjohtajana.

Päivitetty 30.9.2001