Pohjii

Pohjiin kylä, entinen Vihtsuo (Vihtasuo), jonka paikannimenä mainitaan isoajakoa edeltäneeltä ajalta Pohjus, oli Kurkijoelle vievän maantien varressa noin 4-5 km päässä Hiitolan asemalta. Kun Pohjii oli Kylälahden vanhalta asutusalueelta katsoen suoraan pohjoisessa, näyttää sen nimitys samoin kuin Pohjuskin viittaavan pohjoiseen ilmansuuntaan, eräänlaiseen pohjukkaan tai perukkaan saman tapaisesti kuin kalevalaisessa runoudessa nimitetään myyttistä Kalevalan Pohjolaa, muinaisukon Manalaa, Pohjan pitkäksi ja perättömäksi peräksi, mutta nimi sai Pohja, Pohjoinen -muodosta elliptisen lyhentymän Pohjii kuten toisesta talosta, naapurista, käytettiin Karjalassa nimitystä toisii (esim. toisill o vieraita).

Pohjiin kylää ympäröivät Kyläjärven, Tiurulan, Kylälahden ja Piimälän kylien maat. Siinä oli kymmenen taloa: Juho Riikonen, Johannes Kaltevo (ent. Klimoff), Juho Ahokas, Antti Kekki (Sepän Antti) sekä toinen Antti Kekki (Myllärin Antti), Antti Hannukainen, Adam Torvinen, Arvi Kekki ja Johannes Jyrkiäinen sekä A. Ahlström Oy:n tila. Kaikki maatilatalot olivat keskisuuria ja keskivarakkaita; peltoa oli taloissa noin 7-15 ha ja tilojen kokonaisala oli noin 30-50 ha. Salopalstoja oli Pohjiin taloilla Ikalassa, Virmoilla, Vaahervaarassa ja Mustolan Sopella. Suurimmat kylän saloalueet olivat juuri Hömmön Vaahervaarassa ja Mustolan Sopella. Vaahervaarassa olivat mm. Ahokkaan, Torvisen, Kekkien ja Klimoffin palstat.

Pohjiin kylän elämä sulautui tapoineen sekä elinkeinoineen saumattomasti Kyläjärven ja ns. Ranta-Tiurulan elämään. Maanviljely, karjatalous ja kalastus eivät poikenneet muiden rantapuolen kylien vastaavista toimista. Mutta yksi ero mainitaan kuitenkin olleen: Pohjiin kylän useimmat isännät olivat innokkaita hevosparissikkoja. Sinänsähän hevoskasvatus ja hevosten parissointi olivat ominaista koko Hiitolalle, mutta ei ehkä niin yleistä talo talolta kuin Pohjiissa. Mutta Pohjiin kohdalla ilmiön selittänee maatilojen suhteellisen pieni koko: lisäansioita oli saatava.

Pohjiin isännät kävivät kaikki Itä-Suomen markkinat: Hiitolan, Käkisalmen, Kurkijoen, Viipurin, Sortavalan, Joensuun ja Nurmeksen markkinat. Joensuun markkinoilta he kehuivat saaneensa parhaat hevoset. Jaakko Klimoff, joka samalla oli kunnallismies, oli ehkä kaikkein ahkerimpia hevoskauppiaita, joka osti ja myi aina tilaisuuden sattuessa. Suurin "liikevaihto" hänellä kertoman mukaan oli 18 hevoskauppaa yhden talven aikana. Hän osti mielellään laihoja hevosia, kuten moni muukin Hiitolan mies, lihotti ne ja myi suurella voitolla. Pohjiin miehet välittivät hevosia myös ulkomaille sekä Suomen armeijalle.

Päivitetty 23.9.2001