- Etusivu
- Historia
- Perinne
- Kartat
- Toiminta
- Hiitola-säätiö
- Hiitolan Pitäjäseura ry
- Tapahtumakalenteri
- Kuvagalleria
- Linkit
Päijälä
Tarkempi kuvaus
Lähteenä käytetty Iivar Kemppisen kirjoittamaa teosta
Hiitolan kylähistoria (Hiitola-säätiö 1972), s. 351-352 Hiitolan pitäjäsivuille toimittanut Pirjo Nurmi, 01.06.2001
Päijälä oli rantakylä, Mustolasta kaakkoon päin, Mustolanlahden rannalla. Tämän pitkän Laatokan lahden takana oli Kurkijoen Riekkalan kylä, minkä vuoksi monet, varsinkin kurkijokelaiset, nimittivät lahtea Riekkalan lahdeksi. Riekkala-nimisiä paikannimiä on Laatokan rantamilla muuallakin, mm. Sortavalan kaupungin vieressä on Riekkalan saari. Nimitykset johtuvat kreikkalaisista, bysanttilaisista munkeista, jotka saapuivat aikoinaan näille Karjalan rannoille saarnaamaan kreikkalaiskatolista uskoa. Munkit saattoivat tietenkin yhtä hyvin olla myös venäläisiä, sillä kreikkalaisuuden eli riekkalaisuuden heille antoi karjalaisten silmissä kreikanuskoisuus, joten karjalaiset nimittivät heitä kaikkia riekkalaisiksi.
Mantereen puolella Päijälää ympäröivät Itula, Nehvola, Kyläjärvi ja Mustola. Päijälässä oli hieman yli parikymmentä taloa, minkä lisäksi kylän huutoon kuului taloja Kirvun rajalta Pukinniemen salosta, missä Päijälän kylällä oli laaja salopalstojen alue Pukinniemen pysäkin länsipuolella. Vuosisadan alkuvuosikymmeninä veivät Päijälänkin talot karjansa yleisen tavan mukaan kesäksi aina saloon, mutta uudemman maitotalouden ja viljeltyjen laidunten tultua käyttöön tapa jäi itsestään pois.
Kylän talot olivat Väinö Ijäs, Juho Hannukaisen perikunta, Juho ja Albert Lankinen, Matti Lankisen perikunta, Einari Torvinen, Topias Torvinen, Simo Hannukainen, Helena Iivonen, Johannes Parkkali, Matti Lankinen, Juho Torvinen, Topias Simonpoika Torvinen, Juho Kiuru, Toivo Kiuru, Matti Riikosen perikunta, Juho Tenhonen, Maria Eerikäinen, Jaakko Inkisen perikunta, Aukusti Kekki, Pekka Inkisen perikunta, Simo Lankinen, Toivo Iivonen, Matti Riikosen perikunta ja Simo Kekki.
Kylän nimi Päijälä on samaa juurta kuin sukunimi Päijänen tai järven nimi Päijänne.
Päijälään oli Hiitolan asemalta matkaa noin 11-12 km. Ensin kuljettiin asemalta Vihtsuohon asti Kurkijoen maantietä, sitten siitä pari kilometriä Paksujalkaan, siitä 4 km Tiurulan kylän läpi Suokantaan ja siitä taas pari kilometriä Nehvolan kylän läpi Päijälään. Kirkolle kuljettiin Päijälästä kesällä Sahakosken kautta, mutta talvella jääteitä Nehvolan, Tiurulan, Kylälahden ja Valtolan kylien läpi.
Päijälän kylän pellot olivat etupäässä viljavaa Laatokan rannan savimultamaata, mutta oli myös aitoa savikkoa, josta syystä kylää haukuttiin Savi-Päijäläksi. Mutta savikoittensa ansiosta Päijälä oli myös Ruis-Päijälä, merkittävä rukiin tuottaja pitäjässä. Peltojen välillä oli kallioita ja kallioisia mäkiä, joilla kasvoi matalaa "variksen tallaamaa" männikköä ja lehtipuulehtoja. Kotitarvepuuta saatiin näistä rantakylän metsistä, mutta rakennushirsi- ja myyntimetsät olivat Pukinniemen salossa, missä puusto oli aivan toisenlaista, pitkävartista, kuusivaltaista.
Kylän väki oli yksinomaan maatalousväkeä. Kaikki tosin kalastelivat Laatokalla omiksi tarpeikseen, joskus ehkä runsaampia saaliita myydenkin, mutta varsinaisia ammattikalastajia ei ollut yhtään. Vanhastaan kylä kuului Pukinniemen hovin alustalaisuuteen, joten ropotit käytiin tekemässä Pukinniemessä. Talot itsenäistyivät hovin alustalaisuudesta aikaisemmin kuin Laurolan ja muiden hovien alustalaiset. Päijälän talot olivat suhteellisen omavaraisia, keskikokoisia, jotkut vähän keskikokoa suurempia. Mm. Parkkalin talossa oli peltoa 18 ha ja metsää Pukinniemen salossa 70 ha. Talon vanha isäntä, Antti Parkkali, oli myös kunnallismies; hän oli kunnanvaltuustossa, kunnanhallituksessa ja sosiaalilautakunnassa sekä lautamiehenä kihlakunnanoikeudessa.
Nuorison kohdalta on Päijälästä mainittava erikoispiirteenä se, että huvi- ym. elämässä oli paljon yhteistä Kurkijoen Riekkalan nuorten kanssa.
Päivitetty 23.9.2001.