Sirsjärvi

Sirsjärvi oli Hiitolan kaakkoiskulman kyliä ja sijaitsi Pukinniemen kylän vieressä siinä perimmäisessä pohjukassa, mikä työntyi kaakkoon Laatokan rannikon ja Kaukolan pitäjänrajan väliin. Laatokasta sen erotti Pukinniemen kylä ja mantereen puolella sitä rajoittivat Kopsalan ja Telkinniemen kylien salopalstat. Lipolan tienhaarasta oli Sirsjärvelle matkaa Kaukolaan ja Räisälään vievää valtatietä pitkin noin 2½ km, joten Hiitolan asemalta sinne oli noin 14-15 km. Käkisalmen - Raasulin radan Sirsjärven seisake oli kylän lähettyvillä, ja Kaarlahden asemalle oli matkaa 3 km. Kylän aikaisempi nimi, 1500-luvulla, oli Sirisjärvi, josta sittemmin kehittyi sisäheittoinen muoto Sirsjärvi.

Sirsjärvellä oli kolme taloa: Juho Tontti, Ville Hannukainen ja Juho Hannukainen. Tontin taloa nimitettiin Innoseksi, ja talo oli tiettävästi viimeksi Eino Hannukaisella. Hannukaisten talot olivat entisen Sirisjärven rannoilla, mutta kun järveä aikoinaan laskettiin, se hävisi pois näkyvistä. Osa siitä jäi hyllyväksi suoksi ja hetteiköksi, minkä keskellä kulki heinikon peittämä valtaojan uoma. Se oli vaarallinen sekä ihmisille että eläimille pohjattoman liejunsa vuoksi. Tauno Hannukainenkin kertoo pikku poikana olleensa hengenvaarassa tässä hetteessä ojan yli johtaneen sillan luona, missä hän pysytteli tuntikaupalla hengissä heinistä pidellen ja kaulaansa myöten liejuun vajonneena, kunnes vanhemmat löysivät hänet siinä uupumaisillaan olevana.

Tauno Hannukainen kertoo myös, miten olot muuttuivat perusteellisesti yhden sukupolven aikana sekä Sirsjärvellä että tietenkin koko Suomessa, sillä kun Raasulin rataa rakennettiin tämän vuosisadan alussa, oli radan siltatyömaille tuotu betoniraudoitustyön ammattimiehet Saksasta. Suomalaiset olivat toisarvoisemmissa töissä. Pietarin läheisyys löi leimansa kylän elämään, ja se määräsi kylän asukkaiden ammattitaidon: he olivat entisajan maanviljelijöitä, jotka ansaitsivat lisätuloja Venäjälle suuntautuvalla kaupalla.

Pietariin vietiin kaikki, mitä vain myytäväksi liikeni, mutta merkittävin artikkeli oli karja. Joka kesä sinne ajettiin muutamia laumoja. Teuraseläimiä vietiin myös Viipuriin. Kylän merkittävin parissikka oli Ville Hannukainen. Hänen kerrotaan oppineen taitonsa kurkijokelaisen Pekka Kohon "koulussa". Kohot harjoittivat laajaa karjakauppaa kaikkialla Karjalassa ja Savossa. Ville Hannukainen kulki ensin mukana näillä ostosmatkoilla ja ryhtyi sitten harjoittamaan itsenäisesti samaa ammattia. Hän ajoi vuosittain Venäjälle 200-300 lehmää. Hän osti ja myi myös voita, nahkoja, lintuja, kuivattua kalaa jne. Tuomas Hannukainen taas oli innokas metsämies, kettujen ja jänisten pyytäjä. Parhaina talvinaan hän sai toistakymmentä kettua.

Päivitetty 9.5.2001