• Etusivu
• Historia
• Perinne
• Kartat
• Toiminta
• Hiitola-säätiö
• Hiitolan Pitäjäseura ry
• Tapahtumakalenteri
• Kuvagalleria
• Linkit

Telkinniemi

Tarkempi kuvaus

Lähteenä käytetty Iivar Kemppisen kirjoittamaa teosta
Hiitolan kylähistoria (Hiitola-säätiö 1972), s. 373-378
Hiitolan pitäjäsivuille toimittanut Pirjo Nurmi, 07.05.2001

Telkinniemen kylä sijaitsi samannimisessä Laatokan niemekkeessä suoraan vastapäätä Kilpolan keskimmäistä suurta saarta Kopsalan lahden ja Asilan lahden välissä. Kylää rajoitti muualla vesi, mutta niemekkeen maakannaksen kohdalla sitä rajoitti Kopsalan kylä. Telkinniemi kapeni keskikohdaltaan kapeaksi kannakseksi, mutta niemen kärki leveni jälleen eräänlaiseksi saarennoksi.

Kopsalan ja Telkinniemen kylätie jatkui aivan niemen kärkeen asti, missä kilpolalaisilla oli useita kärriliitereitä. Niissä he säilyttivät ajoneuvojaan, joilla tehtiin mannermatkat, kun hevoset uitettiin salmen yli ja valjastettiin rannalla vajan luona. Tähän niemen kärkeen oli Hiitolan asemalta matkaa Lipolan ja Kopsalan tietä noin 16 km.

Kun niemeke on ikimuistoisista ajoista alkaen ollut kilpolalaisten liikenneväylänä, jota pitkin käveltiin, telkittiin, mantereelle päin veneiden kulkiessa sen sivuja (Itse telkin tietä myöten, / Vene viisti vettä myöten), voisi niemen nimen ajatella johtuvan verbistä telkkiä (IV infinit. telkkiminen = käveleminen, asteleminen, hyppeleminen, kulkeminen levottomasti ja häiriten: Mitä siihe tulet telkkimeä !).

Todennäköisempää on kuitenkin, että niemen nimen pohjana on nominatiivi telkin = kiila, vaaja (Mitä paksumpi pölkky, sitä paksumpi telkin, tai: Paksulle pölkylle paksu telkin), sillä niemihän tunkeutui kiilan tavoin syvälle Laatokkaan. Myös väkipakolla, kiilaten, maahan isketty pölkky, vaaja (esim. turavaaja järvessä, mihin turat eli turot kiinnitettiin kutukalojen houkutukseksi), oli myös telkin, ja näitä vaajoja on varmaan ollut aikoinaan paljon Telkinniemen suojaisissa poukamissa.

Pohjois-Karjalassa telkin merkitsee myös ansan vieheenä tai vieheen runkona eli selkäimenä käytettyä oksaista puuta, jonka oksat karsittiin lintupolun ja ansan kohdalta pois eräänlaiseksi portiksi; tähän aukkoon viritettiin sitten joko kaula- tai vipuansa. Kaula-ansan pellavainen tai liinainen peruke sidottiin telkkimen runkoon ja jouhinen silmukka saatiin pysymään pyöreänä puolukanvarputikuilla. Kaikesta päättäen paikannimi Telkinniemi on hyvin vanha, koska tässä mainitut mahdolliset kantasanat kuuluvat hyvin vanhaan karjalaiseen kielenkäyttöön ja ovat karisseet pois nykykielestä. Eräs vähäinen mahdollisuus olisi myös nimen johtumiseen telkkä-sanasta: Telkänniemi > Telkinniemi.

Telkinniemen kylä oli hyvin kaunis, oikeastaan idyllisen kaunis, sillä viljavat pellot, savimultaiset ja eräin paikoin hieman hiekkaiset, viettivät kaikkialla rantaan ja jokeen päin, missä joka suunnalta välkehtivät vedet, ei myrskyiset ja aavat, vaan turvalliset ja tyynet saaristovedet ikään kuin sisäjärvien maisemassa. Aavan Laatokan edessä olivat Kilpolan moninaiset saaret. Mutta maisemassa oli silti avaruutta, ilmavuutta ja puhtautta.

Telkinniemen eteläpuolella oli salmen takana Pukinniemen kylään ja sen kartanon maihin kuuluva kaksiosainen Oparinsaari tai Opparinsaari. Välillä oli lukuisia pieniä saaria, joista huomattavin oli Marjasaari. Kylän edustalla olevat Laatokan rantavedet olivat yleensäkin kalaiset, mutta erityisen kalarikas oli niemen pohjoispuolella oleva Asilan lahti, johon Kokkolanjoki laski. Joen alajuoksua nimitettiin myös Asilan joeksi ja siinä olevaa koskea Asilan koskeksi. Tässä lahdessa, joessa ja koskessa olivat runsain mitoin edustettuina kaikki Laatokan kalalajit: lohi, siika, kuha, hauki, säynävä, useat lahnalajit, made, ahven, särki, toutain, kuore jne.

Asilan lahti Kokkolanjoen suulla oli kuin meren rikkauden symboli. Keväisin uitettiin Kokkolanjokea pitkin Asilan lahteen suuret määrät tukkeja. Ne koottiin suuriksi lautoiksi Leppäniemen kahtapuolen, missä niitä lajiteltiin kesät päästään. Kylän asukkaat saivat tukkilaisten majoituksesta ja muonituksesta lisätuloja.

Kylän metsät olivat vähäiset; ne olivat vain jonkinlaisia hakamaita, lepikoita ja lehtoja viljelysten välissä. Huomattavammat metsät itse kylässä olivat kylän alkupään taloilla; muiden metsät olivat kylän länsipuolella Mullikkajärven ja Saikanjärven tienoilla noin 5-6 km päässä Telkinniemestä, vieläpä joillakin oli salopalsta noin 20 km päässä Kaukolan, Kirvun ja Hiitolan rajojen yhtymäkohdassa Viipurin radan lähettyvillä, missä oli myös Sirsjärven ja Kopsalan salopalstoja. Salopalstojen metsät kasvoivat pitkävartista puustoa.