Tounaa

Tounaassa oli 1930-luvun lopulla 22 taloa ja niissä yhteensä noin 90 asukasta. Salmen suulta lukien Tounaanjoen ja Tounaanlammen pohjoispuolella olivat Sulo Söderblom (Santerin Sulo) Pölkänlahden rannalla sekä Into Hämäläinen (Hannon Into) ja hänen veljensä Väinö Hämäläinen (Hannon Väinö) salmen suulla. Vähän taaempana olivat Toivo Jakonen (Setä-Antin Toivo), Aleksander Söderblom (Santeri), Adolf Söderblom (Santerin Aatolfi) sekä lahden toisella puolella Aleks Hartikainen (Hartikan Ale) ja Eino Hartikainen (Hartikan Eino). Pikkulammen rannalla asuivat Emil ja Onni Jakonen (Setä-Antin pojat) ja heitä vastapäätä lammen toisella rannalla veljekset Juho, Antti, Toivo ja Topias Varjus (Varjuksen pojat).

Pikkulammen ja Tounaanlammen välisellä kannaksella, sen eteläisellä puolella, asui tien varressa Toivo Jakonen vanh. (Setä-Toivo) sekä pohjoisella puolella, samoin tien varressa, Eino Jakonen (Martin Eino). Tounaanlammin pohjoisrannalla asuivat Simo Tontti (Matt-Simo) sekä Pekka Tontin perilliset ja Juho Tontti (Mikon Jussi), Juho Jakonen (Tommon Jussi) sekä Matti Jakonen (Tommon Matti). Tounaanlammen eteläpuolella, Kilpolan tien varressa, asui Toivo Hannukainen (Peltolan Toivo) ja siitä vähän matkan päässä itään Antti Tontti (Vävyn Antti). Sailammen pohjoisrannalla olivat Selma Tiippanan ja Eino Lankisen (Kassaaren Eino) talot entisellä Vihavaisen tilalla, ja Sikosuon laidassa, uutistilalla asui, kuten sanottu, Matti Hannukainen.

Tounaalaiset olivat meren läheisyydestä huolimatta maanviljelijöitä. Vain Aleksander Söderblomia ja Eino Hartikaista pidettiin pääammatiltaan kalastajina. Mutta kotitarvekalastusta harrastivat kaikki talot. Tilojen viljelypinta-alat olivat pienehköjä; ne vaihtelivat 6-12 hehtaariin. Vain Pekka ja Juho Tontilla oli viljeltyä maata noin 25 ha, ja saman verran lienee ollut Varjuksilla. Tounaalaiset salopalstat olivat Hömmössä Pitkämäen ja Kepo-ojan tienoilla. Ne olivat erityisen viljavaa maata ja kasvoivat pitkävartista, hyvää metsää. Varsinkin Varjusten metsä oli pitäjän kuulu, ja Varjuksen taloa pidettiin kylän vauraimpana.

Tounaalainen vuodenaikojen työnkierto oli ennenvanhaan ja ehkä viimeisimpänä sama kuin yleensä Hiitolassa: heinät niitettiin verrattain myöhäiseen aikaan viikatteella, vilja leikattiin sirpillä ja puitiin riihessä riuskalla. Niittokoneet tulivat ensimmäisinä uuden aikakauden merkkeinä, sitten puimakoneet. Sitojaleikkuukoneet eivät ehtineet Tounaaseen ollenkaan, vaan jos joku leikkasi viljaa "koneella" hän oli asetellut heinänniittokoneeseen erilaisia lisälaitteita. Tämä leikkuutapa alkoi yleistyä 1920-luvun lopulla, jolloin toukoviljojen kohdalla alettiin myös luopua lyhteiden teosta ja panna vilja seipäille. Vehnä teki tuloaan 1930-luvulla, jolloin Hiitolaan rakennettiin vehnämylly. Tounaassa ei ollut sähköä, ei myöskään meijeriä. Kermaa vietiin Kurkijoen meijeriin tai kirnuttiin kotona voiksi.

Samoin kuin Tounaan kalastus pysyi saaressa asumisesta huolimatta lähinnä vain kotitarvekalastuksena, samoin oli metsästys vain eräiden urheiluluontoista harrastusta. Maalla pyydysteltiin kettuja, saukkoja ja hillereitä ja Laatokalla hylkeitä. Hylkeenpyytäjistä on erityisesti mainittava Into Hämäläinen (Hannon Into) sekä Toivo Tontti (Sepän Toivo). Simo Tontti ja Mikko Hannukainen vanhemman polven miehistä olivat aikanaan Pietarissa ja Viipurissa kävijöitä, jotka veivät voita ja riistaa. Hevosparissikkoina olivat ahkerimpia Antti Tontti (Vävyn Antti) ja Juho Tontti (Sepän Jussi).

Venemestarina tunnettiin Juhani Hartikainen, silavaljaiden tekijänä ja länkimestarina Pekka Vihavainen, kirvesmiehinä Toivo ja Juho Jakonen, vempeleenpainajana Aleksander Söderblom sekä maalarina Adolf Söderblom. Hierojana ja kuppaajana on mainittava 1930-luvulla kuollut Hartikaisen "mamma". Kylän kunnallismies oli Juho Tontti (Sepän Jussi), joka oli pitkät ajat Hiitolan kunnanvaltuustossa, verolautakunnassa ym. luottamustehtävissä. Hänen veljensä Pekka Pekanpoika Tontti oli lautamiehenä kuolemaansa (1934) asti ja sai aikanaan herastuomarin arvon.

Tounaa oli myös siinä vanhoillinen, kuten saarikylän luonteeseen kuuluu, että koulun tielle lähtijöitä ei ollut. Kylän, samoin kuin koko Kilpolan saarten, ainoa ylioppilas oli Tauno Tontti (Vävyn Tauno). Hän on kirjoittanut elävän ja selkeän kuvauksen jatkosodan alun Kilpolan motista, johon vihollisjoukkoja oli vetäytynyt sen jälkeen, kun Karjalan kannakselle johtavat tiet oli suomalaisten joukkojen toimesta katkaistu jatkosodan alussa. Motissa olleita joukkojaan oli vihollinen tehtyjen havaintojen mukaan evakuoinut laivoilla Kilpolan salmen rannalle ja Laakielahteen rakentamistaan lastauspaikoista, kuten myöhemmin jatkosotaa koskevassa luvussa tarkemmin kerrotaan.

Alma Tontti on puolestaan koonnut arvokkaan kokoelman hiitolalaista paikannimistöä ja lähes 200 lähinnä tounaalaista sananpartta, mitkä on täten pelastettu tutkimuksen käyttöön. Erityisesti on juuri Tounaaseen keskittynyt hänen runonsa Kotikumpuni, missä hän sanoo kotikylästään Tounaasta ja siellä olleesta kotikummustaan, jolle Laatokan laineet välkkyivät, näin:

Jos vaikka mä missä kuljen
Ja kauniita seutuja nään,
En mistään mä löydä sentään
Kotikumpuni vertaista tään

Päivitetty 31.5.2001