- Etusivu
- Historia
- Perinne
- Kartat
- Toiminta
- Hiitola-säätiö
- Hiitolan Pitäjäseura ry
- Tapahtumakalenteri
- Kuvagalleria
- Linkit
Tujula
Tarkempi kuvaus
Lähteenä käytetty Iivar Kemppisen kirjoittamaa teosta
Hiitolan kylähistoria (Hiitola-säätiö 1972), s. 399-400
Hiitolan pitäjäsivuille toimittanut Leena Auranen, 18.09.2001
Tujulan kylä sijaitsi lähellä niemen kärkeä siinä Kylälahden ja Haapalahden väliin työtyvässä luode-kaakko suuntaisessa Laatokan nimekkeessä, missä olivat Piimälän, Laurolan, Tujulan ja Ulaskanniemen kylät. Nimen tyvessä rajoitti pohjoisen puolella Tujulaa Laurolan kylä ja etelän puolella niemen kärjessä Ulaskanniemi. Idässä ja lännessä oli vesiraja.
Kylä oli maisemiltaan ihanteellinen, luonnonkaunis ja viljava. Halla oli tuntematon. Merellisen Laatokan ilmaston vuoksi pellot, paitsi että ne olivat reheväkasvuisia savimultamaita, antoivat myös terältään hyvän sadon. Viljavuutensa vuoksi kylän maat olivat haluttuja entisille kartanoille. Toivo Korhonen kertoo, kuinka Tiurulan kartanon omistaja otti ennenvanhaan aina raivatut maat pois kylän asukkailta. Ensimmäisellä kerralla raivatut alueet otettiin kartanolle itselleen, toisella kerralla Tiurulan pappilalle. Tällöin kaadetut kasketkin jäivät rasiksi, josta syystä kylän nimenä oli pitkät ajat Rasinniemi, ja sen nimisenä itse niemi tunnettiin aivan viime aikoihin asti. Kylän nimi Tujula sen sijaan viittaa Laatokan rannikon, erityisesti Kaukolan ja Hiitolan, vanhaan suvun nimeen Tujunen, jonka jäseniä oli Ilmeellä asti.
Kylän metsät olivat reheviä sekametsiä, ja kotimetsien lisäksi Tujulan taloilla oli salopalstametsiä Paksujalan ja Hiitolankylän rajamailla. Kylässä oli viisi taloa, kaikki maanviljelystiloilla. Tilat olivat keskisuuria, ja talojen varakkuus sen mukaisesti tasoa, mikä takasi rippumattoman toimeentulon. Peltojen antia lisäsivät Laatokan rannan rehevät rantaniityt, jotka viljelemättöminäkin tuotivat runsaasti lisärehua, 50-60 kuormaa taloa kohti kesässä. Tämä teki mahdolliseksi runsaan karjanpidon. Voita ja lihaa tuli paljon. Tämän lisäksi oli kylällä mitä parhaimmat kalastusmahdollisuudet, ja jokainen kalastelikin tarpeensa mukaan. Voita ja lihaa jäi täten myyntiin.
Kuten sanottu, kylässä oli alkuaan viisi taloa ja niillä ns. välisalo- sekä salopalstat, mutta aikaa myöten talojen luku lisääntyi seuraavasti: 1) Rasinniemi No. 1 -nimisen tilan omisti Matti Piippu, saman tilan entisen välisalon omisti sittemmin Pekka Tattari ja salopalstan Viljam Oksanen. 2) Sorkanniemi No. 1 -nimisen tilan omisti Juho Piippu ja sen salopalstan Artell. 3) Rantala No. 2 -nimisen tilan omisti Toivo Korhonen, välisalon Juho ja Väinö Tattari aekä salon Alina Oksanen. 4) Kumpula No. 2 -nimisen tilan omisti Alarik Soikkeli ja salopalstan Simo Soikkeli. 5) Porttimäki No. 2 -nimisen tilan omistaja oli Juho Ruuska ja salopalstan omistaja Juho Tolvanen.
Tujulan kylän talojen ja tilusten muotoutuminen on sama kuin muissakin Hiitolan kylissä, minkä mukaan erilliset salopalstat usein vähitellen itsenäistyivät uusiksi tiloiksi. Eräissä kylissä tämä kehitys johti 1920 ja 1930 -luvuilla myös siihen, että osa emäkylän asukkaista siirtyi salopalstojen vakinaisiksi asukkaiksi ja myi lähtiessään rantakylän tiluksensa naapureille, joten vanhoja tiloja ryhdyttiin kaikin keinoin suurentamaan, jotta niiden elinkelpoisuus olisi parantunut, kun sen sijaan tilojen jakaminen karjalaiseen tapaan pienensi ja heikensi niitä.
Piipun Simo oli kylän kirja- ja lakimies. Hän teki paikkakunnalla kaikki perunkirjat, pesänselvitykset ja jakokirjat sekä toimi asianajajana oikeusistuimissa 45 vuotta. Niin luotettavasti ja perusteellisesti hän teki mainitut lakimiestehtävänsä, että vain kerran tällä ajalla mainitaan pesänjaossa syntyneen ermielisyyttä. Uskotun miehen onnistuminen näin hyvin kuvastaa toisaalta paikkakunnan karjalaisen väestön sopuisuutta. Naapureissa käytiin tarinoimassa ilman mitään erityistä asiaa. Jos ei käyty, alettiin epäillä jonkin asian olevan vinossa naapurusten välillä. Nyt Länsi-Suomeen siirtyneet tujulalaiset pitävät epänormaalina tilannetta, ettei naapuriin voi mennä, kuten ennen Hiitolassa.
Päivitetty 23.9.2001