Vaavoja

Vaavojan kylää ympäröivät Veijala, Kirkonkylä ja Valtola. Kuten sanottu, kirkolta oli Vaavojalle 2 km ja Hiitolan asemalta 7 km. Kylässä olivat ennen sotaa seuraavat talot: Simo Pirhonen, Olli Huuhka, Arvi Laakso, Kaapro Pirhonen, Juho Kurri, Mikko Lasonen, Matti Huuhka sekä seurakunnan kappalaisen virkatalo. Kylään kuului lisäksi salopalstoja Tausjärven takana lähellä Kaukolan rajaa. Niille palstoille oli Vaavojalta matkaa 6-7 km, ja pysyvästi siellä asuivat Juho Parkkali, Armas ja Matti Paukkunen, Juho Ahokas sekä Sipro ja toinen Juho Ahokas. Vaavojan salopalstoille vievän Kirkonkylä - Pukinniemi-tien varressa oleva Salokiuru kuului Veijalaan ja Kosenmuoni Asilaan. Salopalstametsiä ja -peltoja oli ainakin Simo Pirhosella, Olli Huuhkalla ja Matti Huuhkalla.

Vaavojaa pidettiin yleensä varakkaana kylänä juuri maatilojen viljavuuden vuoksi. Talot olivat ehkä keskikokoa hieman suuremmat; niiden peltoalat olivat 10-15 ha ja karjaa 7-8 lehmää sekä hevosia, nuorta karjaa, sikoja ja lampaita. Matti Huuhkan talo oli suurin. Se oli ollut isännän suvulla noin 150 vuotta, tilan koko pinta-ala oli 117 ha, josta peltoa oli 38 ha, luonnonniittyä 2 ha, laidunta 21 ha, metsää 32 ha ja joutomaata 24 ha. Tilalla oli 1930 4 hevosta, 18 lehmää, 1 sonni, 7 sikaa, 12 lammasta ja 50 kanaa. Karjatuotteet myytiin tällöin maitona maidonmyyntiosuuskunnalle. Matti Huuhka oli laajentanut tarmokkaasti tiluksiaan ostelemalla mahdollisuuksien mukaan naapureilta lisämaita, joten hän sai nimen Miljoona-Matti.

Vaavojalla, jota suorastaan ympäröivät ympäristökylien kartanot, Hännilä, Tiurula, Valtola, Asila ja Pukinniemi, pyrittiin katsomaan maanviljelyn ja karjatalouden esimerkkiä näiltä suurilta tiloilta, jotka olivat maatalousharjoitteluunkin hyväksyttyjä mallitiloja ja joita yleensä johti joko ammattiinsa erikoistunut tilanhoitaja tai eräissä tapauksissa itse tilan omistaja oli saanut perusteellisen maatalouskoulutuksen. Tämä ympäristön vaikutus näkyi sekä Vaavojan peltoviljelyssä että karjan hoidossa ja jalostuksessa. Karjat olivat tarkastuskarjoja, ja eläimiä yritettiin jalostaa kantakirjakelpoisiksi.

Talouselämän kohentamiseen liittyvät harrastukset sitoivatkin varttuneemman väestön mielenkiinnon ja vapaa-aikojenkin harrastukset melko tiiviisti, ja seurauksena oli kylän vaurastuminen entisestään. Mutta huonoja eivät olleet nuorisonkaan harrastukset, sillä ne liittyivät Veijalan ja Vaavojan yhteisiin raittiusseura- ja urheiluasioihin. Urheilukenttä oli ahkerassa käytössä muulloinkin kuin urheilukilpailuissa. Yleiseen hiitolalaiseen tapaan nuorten kyläkeinu Vaavojan Seurojentalon lähellä oli nelisäärinen. Kirkossakin käytiin, kun matka oli lyhyt, mutta siellä kävivät enemmän naiset; miehistä vain joku vanha kävi säännöllisesti kirkossa.

Vaavojan hevosmiehet tunsivat hyvin Kaapro Pirhosen, talon isännän, sepän ja hevoslääkärin. Samoin kuin Unkolan Antti Häkli tunsi hevosen rakenteen, samoin tunsi Kaapro Pirhonen hevosten sairaudet ja viat sekä tiesi keinot niiden parantamiseen. Hän laski tarvittaessa verta hevosen jalasta sekä kielen kannasta, paransi huolimattomasti iskettyjen kengännaulojen aiheuttamat kiehkit kavioista, kavioiden halkeamat, kuivat kaviot. vuohisten rivit sekä polvien ja nilkkojen patit. Kaapro piti kunnia-asianaan kengittää hevoset hyvin, koska hän parantajana näki, miten paljon kärsimyksiä eläimille voitiin tuottaa huolimattomuudella. Kun hän kengitti hevosen, hän itsekin hieman kehaisten sanoi: "Nyt se hevonen lähtee kuin pajan edestä !" Ähkyä vastaan hänellä oli aina varastossa lääke antaa hevoselle heti, kun se tuotiin hänen pajalleen. Kavioiden märkäpesäkkeet hän paransi painelemalla kipeätä kohtaa kuumilla raudoilla tappaen näin bakteerit, ja lopuksi hän puhdisteli haavat ja voiteli parantavilla voiteilla. Kaapro oli myös raittiusmies. Hänen tilastaan lohkaistulla tontilla oli raittiusseuran talokin. Seuran nimi oli Veijalan Raittiusyhdistys.

Vaavojalla alkoi myös Hiitolan nuorisoseuratyö, vaikka seuran ensimmäiset iltamat olivatkin Raivattalassa Simo Braggella. Nuorisoseuran alku oli sikäli merkille pantavaa, että se kytkettiin aluksi paikalliseen Isäntäyhdistykseen. Seuran perustava kokous oli 14.9.1890, ja Paavo Montosen mukaan se oli Karjalan maaseutunuorisoseuroista ikäjärjestyksessä kolmas. Seuran ensimmäisiä tehtäviä oli hankkia torvet ja perustaa Vaavojalle torvisoittokunta.

Montosen historiikissa on toinen huomiota herättävä tiedonanto se, että "Hiitola oli tanssiin nähden siinä suhteessa omaa luokkaansa, että siellä on muitten perhejuhlien ohella tanssittu myöskin hautajaisissa". Sittemmin alustettiin juuri Vaavojan Nuorisoseurassa keskustelukysymys aiheesta "Olisiko mitään rajoituksia tanssiin nähden tehtävä ?" Asiasta syntyi vilkas keskustelu, ja pöytäkirjan ote selvittääkin, kuka hautajaisissa tanssi. Siinä sanotaan: "Hautajaisiin kutsuttu nuoriso usein menee toiseen taloon, joskus vain toiseen tupaan, tanssimaan. Koska hautajaistilaisuus on kuitenkin murhejuhla, niin olisi tämä tapa poistettava. Myöskin olisi poistettava tanssien pitäminen paastoaikana ja rukouspäivinä." Eräät tanssin vastustajat vaativat tanssin poistamista nuorisoseuran iltamistakin, mutta tämä ehdotus ei tullut hyväksytyksi.

Vähitellen nuorisoseuran toiminta kehittyi monipuoliseksi ja keskeiseksi kulttuuritoiminnaksi koko pitäjän alueella sekä nuorten että varttuneemman väen keskuudessa. Seuran sääntöjen 1§:n mukaan sen tarkoituksena oli herättää ja pitää vireillä kansassa ja erittäinkin sen nuorisossa kristillisellä pohjalla toimivaa isänmaallista henkeä, erittäin harrastaen siveellisyyttä, käytännöllistä kansalaissivistystä, rehellisyyttä, säästäväisyyttä, ahkeruutta, kotiteollisuuden ja raittiuden edistämistä ym. Iltamatoiminnan ja torvisoittokunnan lisäksi perustettiin seuraan myös laulukuoro ja käsin kirjoitettu Nuorison Ystävä -niminen sanomalehti, joka sittemmin sai nimen Taimi.

Kun kirjastoja ei vielä seuran perustamisen aikoina ollut ja lukutaitokin oli monen kohdalla varsin hataraa, oli seuran eräs merkittävä toimintamuoto lukutupien perustaminen eri puolille pitäjää; niissä sujuvan lukutaidon tuolloin omanneet henkilöt lukivat ääneen sanomalehtiä ja kirjallisuutta määräajoin kokoontuneelle kuulijakunnalle. Lukijat johtivat myös keskustelua. On luonnollista, että seuran toimintaan kuului myös näytelmätoiminta, mikä tehostui entisestään, kun seura 1904 sai oman talonsa, jota varten Juho Pösö lahjoitti tontin. Hännilän kartanon myöhempi omistaja, maanviljelysneuvos Valter Brotherus puolestaan lahjoitti maa-alueen urheilukenttää varten, mikä valmistuttuaan palveli paitsi nuorisoseuran urheilutoimintaa myös pitäjän suojeluskunnan ja Hiitolan Urheilijoiden toimintaa. Sotien jälkeen ryhtyi Hiitolan nuorisoseura jatkamaan toimintaansa Nakkilassa. Seuran täyttäessä 75 vuotta 1965 kuuluivat sen johtokuntaan Heikki Lankinen, Irja Kähkönen, Kerttu Varjus, Kaarlo Kähkönen, Antti Parkkali, Arvi Turkki ja Kalervo Lukka.

Vaavojan kylän kohdalla on hiitolalaisena merkkimiehenä mainittava opettaja Walerian Koskela, vaikkei hän ollutkaan syntyperäisiä hiitolalaisia. Hän oli syntynyt Pornaisissa maanviljelijäkodissa 1851, valmistunut kansakoulunopettajaksi Jyväskylän seminaarissa 1878 ja toimi sen jälkeen opettajana Hollolassa 1878-1881 ja siitä edelleen 40 vuotta eli vuodet 1881-1921 Hiitolan Vaavojan koulussa. Hän kuoli Hiitolassa 1925.

Opettajanviran lisäksi Koskelan toiminta ulottui aikanaan myös pitäjän kunnallis-, talous- ja kulttuurielämään, joissa kaikissa hän kohosi keskeiseksi henkilöksi. Hän oli mm. kuntakokouksen puheenjohtajana, paloapuyhdistyksen puheenjohtajana, kunnan lainajyvästön hoitajana sekä Hiitolan Nuorisoseuran perustajana sekä pitkäaikaisena esimiehenä; samoin hän oli Vaavojan Osuuskassan sekä Hiitolan Säästöpankin perustajajäsen. Hän perusti Hiitolan Nuorisoseuraan myös torvisoittokunnan ja toimi sen johtajana. Lisäksi hiitolalaiset muistavat hänet innokkaana pienviljelijänä, jolla oli myös hevonen, lehmiä ja pienkarjaa.

Opettaja Koskelan työ sattui Hiitolassa ns. Karjalan nousun vuosikymmeniin, joten se on arvioitava viime vuosisadan loppupuolen ja tämän vuosisadan alun kehitystason huomioon ottaen erityisen merkittäväksi ai ainoastaan Vaavojalla vaan koko pitäjässä.

Päivitetty 4.6.2001