Deprecated: Optional parameter $puh declared before required parameter $markkinointi is implicitly treated as a required parameter in /home/hiitolaf/public_html/funktiot/kayttaja.php on line 130
Hiitolan Pitäjäsivut

    Tapahtumat

    Talkoilla ja yhteistoiminnalla syntyy tulosta

    Kauas on pitkä matka, mutta ei liian pitkä, kun ollaan liikkeellä tärkeiksi koettujen asioiden vuoksi. Hiitolan Pitäjäseuran edustajat tekivät taas perinteiseksi muodostuneen talkoomatkan Hiitolan hautausmaalle 23. - 26.4.2018. Talkooseurueen muodostivat pitäjäseuran hallituksen jäsenet täydennettynä Hiitola-Säätiön edustuksella ja kolmella aktiivisella seuran jäsenellä. Kunnostuksen pääkohteina olivat tällä kertaa hautausmaan muistomerkit. Kunnostustyötä varten tuotiin tarvittavat työkalut ja suuri osa tarvikkeista mukana kotimaasta. Valmisbetoni tilattiin paikalliselta venäläiseltä toimittajalta.

    Tällaiset kunnostusmatkat aiheuttavat aina kustannuksia. Seura on viime vuosina varannut määrärahan talkoomatkan kustannuksiin, matkalle osallistujat maksavat oman osuutensa ja viisumikustannukset. Myös kuljetuksesta vastannut Matkatoimisto Keskimatkat on tukenut matkoja tuntuvalla hinnan alennuksella. Tällä kertaa tehtävistä korjaustöistä aiheutui tavanomaista enemmän kustannuksia, joihin voitiin onneksi käyttää keräysvaroja. Seuralla on Lounais-Suomen poliisilaitoksen alueella kaksivuotinen rahankeräyslupa, jonka määräaika päättyy kuluvan vuoden lopulla.

    Perille päästyä käytiin ensiksi tervehtimässä Hiitolan kunnanjohtaja Ludmila Glytenkoa, joka oli aloittanut toimikautensa syksyllä 2017. Tosin hän on toiminut tehtävässä aikaisemminkin, mutta oli välillä Lahdenpohjan kunnanjohtajana. Käynnin tarkoituksena oli tiedottaa, mitä hautausmaalla oli tarkoitus tehdä ja toisaalta saada kunnanjohtajan siunaus suunnitelmien toteuttamiseen. Kunnanjohtaja otti lämpimästi vastaan talkooväen edustajat, joista Mauri Lankinen edusti vielä Hiitolassa syntynyttä sukupolvea.  Kunnanjohtaja kertoi olevansa halukas lisäämään yhteistoimintaa Hiitolan entisten asukkaiden ja heidän jälkipolviensa kanssa mm. järjestämällä yhteisiä kulttuuritapahtumia. Hän myös toivoi entisten hiitolaisten majoittuvan paikkakunnan majoituslaitoksissa, joista hän mainitsi mm. Haapalahdessa olevan hotellin. Kuten vieraidensa, hänenkin mielenkiintonsa kohteena oli hautausmaa ja sen kehittäminen. Hänen mukaansa kunta aikoo parantaa hautausmaan sekä sen ympäristön yleistä tilaa ja siisteyttä. Kun keskustelussa todettiin hiitolaisten tulevan vuoden ensimmäiselle kotiseutumatkalle toukokuun alkupuolella, kunnanjohtaja totesi, että ”silloin te ette enää tunne paikkaa”. Mielenkiinnolla jäätiin odottamaan, mitä parannuksia alueella tapahtuu lähitulevaisuudessa. Aikaisemmin hänen kanssaan on keskusteltu myös hautausmaan laajentamisesta ja suomalaishautojen päälle hautaamisen lopettamisesta, mistä täytyy olla hyvin iloinen. Tervehdyskäynnin päättyessä kunnantalolta voitiin poistua luottavaisin mielin.

    Kuva 1: Työ on vielä alkuvaiheessa, keskellä kuvaa harjaa heiluttaa Maila Rakkolainen, hänen oikealla puolellaan kantaa roskia lapiolla Alpi Ikäheimonen, edessä vasemmalla Pertti Vartio ja hänen vierellään Kari Vainio

    Kuva 2: Harjateräsverkon asennus käynnissä, ”rälläkkää” käyttää Keijo Viinanen, vieressä seuraa Jorma Lind, taustalla työmaata johtanut Jukka Sämpi

    Tiistaina 24.4. lähdettiin Käkisalmessa sijainneesta majapaikasta jo klo 06 kohti Hiitolaa, sillä työkohteelle oli tilattu valmisbetonierä saapuvaksi klo 11. Heti klo 07 jälkeen päästiin aloittamaan työt entisen Hiitolan kirkon kellotapulin perustuksella, jossa sijaitsee vuonna 1993 pystytetty kirkon ja hautausmaan muistomerkki. Kellotapulin perustus on päällystetty betonikannella, jonka taaempi puolikas oli jo pahoin rapautunut ja ainakin kerran paikattu. Toinen puolikas, jolla em. v. 1993 pystytetty punagraniittinen muistomerkki seisoo, on betonikannen lisäksi päällystetty kivilaatoilla ja on siksi säilynyt paremmin ajan hammasta vastaan. Samalla parannettiin muistomerkkiä ympäröivän koristeketjun kannatinpylväiden kiinnitystä. Osa pylväistä oli löystynyt kiinnityksistään, kun edellisenä keväänä oli ketjuaidan päälle kaatunut/kaadettu puu. Näin voitiin kaksi vauriota korjata yhdellä kerralla. Korjaustoimenpiteiden ohella puhdistettiin muistomerkkejä epäpuhtauksista vedellä ja puhdistusaineilla. Muistomerkkialuetta ja sen ympäristöä haravoitiin edellisen syksyn lehdistä ja talvella lumeen hautautuneesta roskasta. Tässä työssä ahkeroivat talkooporukan naiset.

    Kuva 3: Laudoitus on valmis, betonia odotellaan

    Kuva 4: Betonin lasku tapahtui kätevästi ja nopeasti pumppuauton avulla, työn touhussa vasemmalta lukien Keijo Viinanen, Aarne Räikkönen, Jukka Sämpi ja Pertti Vartio

    Kellotapulin perustuksella olevan muistomerkin kannen kunnostettava osa puhdistettiin sammaleesta ja muista epäpuhtauksista, uudelleen valettavan alueen ympärille rakennettiin laudoitus, ketjun kannatinpylväät kiinnitettiin ensin kiinnityslaastilla ja tuettiin pystysuoraan, lisäksi valettavalle alueelle asennettiin harjateräsverkko lisäämään betonikannen lujuutta. Valmistelutyö saatiin tehtyä hyvissä ajoin ennen betoniauton saapumista. Betonikuorman purkupaikan sijainnista johtuen tarvittiin betonimassan kohteelle siirtämistä varten pumppuauto. Sekä betonin että pumppuauton hankinnan suoritti paikallisena yhteyshenkilönä Mikhail Rybko, joka on hiitolaisten monivuotinen yhteistyökumppani ja suomenkielen taitoisena arvokas avustaja. Mikhail antoi pumppuauton ja betoniauton kuljettajille tarvittavat ohjeet ja varsinainen betonivalu ja esitasoitus oli nopeasti tehty. Ennen pinnan viimeistelyä piti odottaa kunnes betoni oli riittävästi ”vetäytynyt”. Tässä välissä olikin hyvä aika nauttia pitäjäseuran naisten ja bussinkuljettaja ”Japi” Männistön tarjolle asettamia antimia.

    Kuva 5: Paikallisena yhteyshenkilönä toimi, kuten usein aikaisemminkin, Mikhail Rybko, joka tässä dokumentoi työn suoritusta

    Kuva 6: Betoni on vetäytymässä ja odottamassa liippausta

    Ruokailun jälkeen siirryttiin suorittamaan toistaiseksi rästiin jääneet kunnianosoitukset menneille sukupolville. Samalla kun oltiin ryhmittymässä kirkon ja kellotapulin muistomerkille, saapui Hiitolan kunnanjohtaja sopivasti edellisenä päivänä sovitulle tutustumiskäynnille hautausmaalle. Näin saatiin pitäjän ”emäntä” mukaan laskemaan muistokukat. Kukkatervehdyksen jälkeen pitäjäseuran puheenjohtaja Raija Laaksonen pääsi esittelemään kunnanjohtajalle kirkon ja hautausmaan historiaa vanhojen valokuvien avulla. Valitettavasti mukana ei ollut venäjänkielen tulkkia. Muutamalla saksan kielen sanalla tultiin kuitenkin auttavasti toimeen. Kunnanjohtajan poistuttua käytiin laskemassa muistokukat sankarivainajien muistomerkille. Kellotapulin muistomerkin valutyön aikana maalattiin sankarivainajien muistomerkkiä ympäröivä ketjuaitaus ja muistomerkin etusivun yläosaan kiinnitettiin uusi vapaudenristin sururistikuvioinen koristelaatta irronneen ja särkyneen tilalle.

    Kuva 7: Kunnanjohtaja Ludmila Glytenko (edessä) laskemassa muistokukkia yhdessä Hiitolan Pitäjäseuran puheenjohtajan Raija Laaksosen kanssa

    Kuva 8: Hiitolan Pitäjäseuran varapuheenjohtaja Jorma Lind laski kukat sankarivainajien muistomerkille, taustalla Kari Vainio. Muistomerkin etusivun yläosassa on uusittu mustagraniittinen laatta, johon on kuvattu Vapaudenristin sururisti.

    Muistomerkkien vauriokorjausten ja kausisiivouksen ohella etsittiin hautausmaalta hautakiviä alueelta, jolla niitä uskottiin olevan hautautuneena roskakasan alle. Kaivutyötä haittasi vielä routa eikä työ tuottanut toivottua tulosta. Muualta hautausmaalta löytyi kuitenkin muutama kivi, jotka olivat aikaisemmin jääneet havaitsematta. Muutamia hautautumisvaarassa olleita kiviä nostettiin pystyyn tai ainakin osittain pystyyn, jotta ne eivät pääsisi ajan kuluessa hautautumaan. Iltapäivän lopulla päästiin sitten liippaamaan kellotapulin muistomerkin valetun alueen pintaa. Työn tultua tehdyksi päivän aikaansaannoksiin oltiin yleisesti tyytyväisiä. Hyvillä mielin voitiin pakata välineet kyytiin ja palata majapaikkaan. Onneksi hieman odotettavissa ollut sadealue ei ulottunut Hiitolaan eikä siten haitannut työtä eikä viimeisteltyä valupintaa.

    Kuva 9: Työn tulosta arvioivat Jukka Sämpi (vas.) ja Pertti Vartio

    Kuva 10: Työn lomassa tutustuttiin mm. vuolaana virtaavaan Asilan koskeen, kuvan oikeassa reunassa ovat vanhan myllyn ja sähkölaitoksen perustukset

    Keskiviikkona tehtiin kotiseutukierros muutamiin kyliin, joihin bussilla oli mahdollisuus päästä. Iltapäivällä palattiin hautausmaalle ja todettiin betonivalun kuivuneen siinä määrin, että laudoitus voitiin purkaa ja työmaan jäljet siivota muistomerkkialueelta. Työn tulos näytti hyvältä. Vanha betonivalu oli kestänyt runsaat 20 vuotta ja uuden uskottiin kestävän tätä pitempään, ellei mitään poikkeuksellista satu. Samalla jo suunniteltiin jatkotoimia, sillä pitäjäseuran suunnitelmissa on pystyttää sankarivainajien nimitaulu hautausmaa-alueelle vuonna 2020, jolloin tulee kuluneeksi100 vuotta sankarivainajien muistomerkin pystyttämisestä. Eräänä sijoituspaikkavaihtoehtona on esillä ollut kellotapulin perustuksen kunnostettu osa, mikä sopii käyttötarkoitukseen nyt entistä paremmin, kun pohjaa on vahvistettu raudoitetulla betonilla. Myös kellotapulin perustuksen laatoitetun osan kunnostaminen on lähivuosien suunnitelmissa. Suunnitelmien lopullinen toteutus riippuu suuresti rahoituksen järjestymisestä ja mm. meneillään olevan keräyksen tuotosta. Asiaan palataan varmaan seuraavien vuosien toimintaa suunniteltaessa.

    HIITOLAN PITÄJÄSEURAN ÄITIENPÄIVÄJUHLA 2015

    Äitienpäivää vietetty Suomessa pian 100 vuotta

    Äitienpäivän vieton perinne alkoi Suomessa vuonna 1918. Alkuaikoina äitejä juhlittiin toukokuun kolmantena sunnuntaina, mutta vuonna 1927 käytäntö muuttui nykyiseksi ja äitienpäivää vietetään toukokuun toisena sunnuntaina. Virallisen liputuspäivän statuksen äitienpäivä sai vuonna 1947. Äitienpäivän syntyhistoriaa ja viettoa eri maissa kertasi juontaja Tuulia Ahokas toivottaessaan Hiitolan Pitäjäseuran äitienpäiväjuhlan osanottajat tervetulleiksi. Juhlaa vietettiin jo 15. kerran viikkoa ennen virallista äitienpäivää, jotta seuran äidit voisivat juhlia varsinaisena juhlapäivänä omien perheidensä keskuudessa.

    Äitienpäiväjuhlaan saapuvat naiset otettiin lämpimästi vastaan ja he saivat neilikan pukunsa rintamukseen ennen siirtymistään seuran tarjoamalle leivoskahville. Tarjoiluista vastasivat Noormarkun Martat, jotka vapauttivat seuran omat emännät juhlavieraan rooliin. Kahvin ja pienen tarinatuokion jälkeen siirryttiin ”salin puolelle”, jossa juhlan ohjelma aloitettiin yhteisesti lauletulla suvivirrellä. Porin veteraanikuoro esiintyi juhlassa kahteen kertaan ja varsinkin seisaaltaan kuunneltu, kaikille tuttu Veteraanin iltahuuto nostatti kyyneleen moneen silmäkulmaan. ”Tontin tyttöjen Sellanen ol´ äitini-esitys oli sympaattinen kuvaus vanhempien sukupolvien edustajien hyvin tunteman karjalaisvaikuttajan Sirkka Tontin elämästä. ”Tattarin tytöt” puolestaan paneutuivat äitienpäiväkortteihin ja niiden sisältöön useiden vuosikymmenten ajalta. Esitys todisti, että äitienpäiväkortti ei ole menettänyt asemaansa maailman digitalisoituessa. Äideille ja mummoille ovat edelleen mieluisimpia lasten tai lastenlasten omin käsin tekemät kortit värssyineen. Rakkaiksi koettuja kortteja säilytetään jopa vuosikymmeniä.

    Juhlaan kuuluivat myös päivän teemaan liittyneet yhteislaulut, joita Tarmo Peltomaa haitareineen ammattitaidolla säesti. Keski-Porin seurakunnan tervehdyksen äideille ja muulle juhlaväelle esitti pastori Ilona Koivisto. Sunnuntain 3.5. kirkollinen aihe ”taivaan kansalaisena maailmassa” sisältää rakkauden teeman, mikä sopii sisällöllisesti erinomaisen hyvin äitienpäivään. Rakkaudella on useita ilmenemismuotoja. Äidin rakkaus on vilpitöntä ja pyyteetöntä rakkautta. Lämminhenkisen tilaisuuden päätti yhdessä laulettu ”Jo Karjalan kunnailla lehtii puu”. Laulu henkii myös rakkautta ja kaipuuta, jonka kohteena ovat menetetyt kotiseudut.   

     

     

    Saara Paukkunen saa Olavi Jakoselta kukan rintaan

    Hiitolan Pitäjäseuran kevätkokous ja hiitolaista yhdessäoloa

    Hiitolan Pitäjäseura piti kevätkokouksensa 10.3.2015 Porin seurakuntakeskuksessa, joka on toiminut seuran tarinailtojen järjestämispaikkana kuluvan vuoden alusta lukien. Kokoukseen osallistui 89 seuran jäsentä, mutta kaikkiaan kokouksessa oli läsnä 96 henkilöä. Seuran puheenjohtajan Raija Laaksosen tervetulotoivotuksen ja avauspuheen jälkeen kokous järjestäytyi ja valitsi puheenjohtajaksi Hiitola-Säätiön hallituksen puheenjohtajan Kari Kaijon. Sihteeriksi valittiin pitäjäseuran sihteeri Tuula Merta. Kokous todettiin seuran sääntöjen mukaan koolle kutsutuksi ja päätösvaltaiseksi. Seuran sihteeri esitteli hallituksen nimissä laaditun vuoden 2014 toimintakertomuksen, josta on esitetty lyhennelmä alla.

    Kevätkokouksen puheenjohtaja toimi Kari Kaijo ja sihteerinä Tuula Merta

    Toiminnan todettiin olleen monipuolista ja määrällisesti runsasta. Seuran hallituksen alaisena toimi kaksi toimikuntaa.  Naistoimikunta oli perinteiseen tapaansa ollut toimelias ja huolehtinut puheenjohtajansa Leena Peltomaan johdolla tarjoiluista ja osanottajien hyvinvoinnista seuran eri tilaisuuksissa. Hautausmaatoimikunta sai solmittua uudelleen yhteydet Hiitolan nykyiseen kunnan johtoon, kun tilanne henkilövaihdosten jälkeen vakiintui. Toimikunnan puheenjohtajana toimi Jouko Hämäläinen. Yhteyttä pidettiin paikallisen tulkin välityksellä ja käymällä kaksi kertaa tapaamassa kunnan johtoa. Toimikunta käynnisti myös valmistelut Hiitolan hautausmaiden rekisteröimiseksi Venäjän federaation kiinteän omaisuuden ja kauppojen rekisteriin, minkä tavoitteena on hautausmaiden pysyvä suojelu. Seuran hallitus ja hautausmaatoimikunta tekevät yhteisen hautausmaan kunnostusmatkan Hiitolaan 22. – 24.4.2014.

    Pitäjäseuran jäsenmäärä ylitti 500 jäsenen rajan ja oli vuoden lopussa 510 jäsentä 87 eri kunnan alueelta. Kesäkuukausia lukuun ottamatta järjestettiin kuukausittain tarinailta, joihin osallistui keskimäärin 75 henkilöä, vuoden aikana yhteensä 675 henkilöä. Seuran Hiitolaan järjestämien kotiseutumatkojen vetäjänä toimi Raija Laaksonen. Neljälle matkalle osallistui yhteensä 140 henkilöä. Kotimaan retkiä järjestettiin kaksi, joista toinen oli kesäretki Noormarkuun ja Kankaanpäähän. Noormarkussa osallistuttiin messuun ja tutustuttiin seurakunnan hallussa olevaan Hiitolan kirkosta evakuoituun esineistöön. Kankaanpäässä tutustuttiin Venesjärvellä sijaitsevaan yksityiseen museoon. Toinen retki tehtiin Simo Riikosen yksityiseen taidenäyttelyyn.

    Viikkoa ennen varsinaista äitienpäivää järjestettiin seuran oma äitienpäiväjuhla Porin seurakuntatalolla. Seura vastasi Hiitola-Säätiön Juuret Hiitolassa-leirin käytännön toimeenpanosta 22. – 25.5.2014 Silokallion leirikeskuksessa. Toinen säätiön kanssa toteutettu tapahtuma oli Hiitolan pitäjäjuhlat, jotka järjestettiin Porissa 3.8.2014 poikkeuksellisesti yksipäiväisinä. Juhlapäivän messu järjestettiin Länsi-Porin kirkossa. Ohjelmaan kuului myös kunniakäynti sankarivainajien ja Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkeillä. Pääjuhlassa kauppaoppilaitoksella piti juhlapuheen professori Reijo Pajamo. Musiikkia esittivät mm. nuoret hiitolaisjuuriset taiteilijat, koloratuurisopraano Heini Dahlroos ja pianisti Mikael Pessi. Pitäjäjuhlilla oli myös mahdollisuus ottaa selvää sukujuuristaan tuttujen sukututkijoiden avustuksella.

    Harri Kekin vetämään sukututkimuspiiriin kokoontui yhteensä 136 henkilöä neljässä tilaisuudessa. Seuralla oli vuoden ajan esillä näyttely ”Villan tie neuleeksi” Karjalatalon vitriineissä. Rotina-perinne herätettiin henkiin ja vastattiin Porin Karjala-Seuran ”Vauvasukka”-haasteeseen kutomalla 276 paria pieniä sukkia Satakunnan keskussairaalan synnytysosastolle. Runsasta muuta toimintaa olivat mm. nuorten ja lasten talvitapahtuma Salomonkalliolla, kaksi perinnekäsityöiltaa ja onkikilpailut. Seura oli lippuineen edustettuna Karjalaisilla kesäjuhlilla Lappeenrannassa. Seura otti osaa myös Karjalan Liiton liittokokoukseen ja moniin muihin liiton sekä piirin tapahtumiin.

    Esittelyn jälkeen toimintakertomus hyväksyttiin muutoksitta. Toimintakertomuksen jälkeen esiteltiin kuluneen toimintavuoden tilinpäätös, jonka tuloslaskelma oli tällä kertaa n. 750 euroa alijäämäinen, kun se edellisenä vuonna oli n. 500 euroa ylijäämäinen. Kokous totesi, että taloutta oli hoidettu huolellisesti, vahvisti tilinpäätöksen ja myönsi hallitukselle sekä muille tilivelvollisille vastuuvapauden. Kun muita asioita ei ollut, puheenjohtaja kiitti osanottajia asiallisista kannanotoista käsiteltyihin asioihin ja päätti kokouksen.

    Kokouskahvien jälkeen iltaa jatkettiin tarinaillan merkeissä ja, kun väkeä oli paikalla ennätysmäärä, tarinaa myös riitti. Vapaan keskustelutuokion jälkeen Raimo Hannukainen esitteli puolustusvoimien SA-kuva-arkistossa olevaa sotien aikaista valokuvamateriaalia. Arkistosta löytyy runsaat 400 Hiitolaan ja siellä toteutuneisiin tapahtumiin liittyvää kuvaa. Ilahduttavan monet paikalla olleet tunnistivat myös niitä kuvissa esiintyneitä paikkoja ja rakennuksia, jotka ovat harvemmin olleet julkisesti esillä. Myös joitakin henkilöihin liittyviä tietoja tuli esille.

    Kevätkokouksen jälkeisen illan ohjelmaan kuului myös pienimuotoinen huutokauppa, jossa myytiin Erkki Nevalaisen omistuksessa ollut Hiitolan kirkkoa esittävä taulu. Huutokaupan osaavana meklarina toimi Jouko Hämäläinen, joka sai yleisön tekemään vilkkaasti tarjouksia. Lopulta taulu sai Olavi Jakosesta uuden, ehkä onnellisenkin omistajan. Kauppahinta jääköön julkistamatta.


    Taulun myytäväksi tuonut Erkki Nevalainen (vasemmalla) ja meklarina toiminut Jouko Hämäläinen

     

    Taulu ja sen uusi omistaja Olavi Jakonen