• Etusivu
• Historia
• Perinne
• Kartat
• Toiminta
• Pitäjäjuhlat
• Tapahtumat
• Hiitola-säätiö
• Hiitolan Pitäjäseura ry
• Tapahtumakalenteri
• Kuvagalleria
• Linkit

Toiminta

Valitse haluamasi sivu valikosta vasemmalta.

Hiitolaiset täyttivät Kurkijoki-museon

Hiitolan Pitäjäseuran kesä- tai ajoituksensa puolesta pikemminkin syysretki suuntautui tänä vuonna Loimaalle, missä tutustuttiin noin 40 henkilön voimin Kurkijoki -museoon. Monelle matkalaisille käynti museolla oli ensimmäinen laatuaan. Rajalliset tilat täyttyivät suurehkosta kävijämäärästä lähes viimeistä nurkkaa myöten. Hyvin pienellä jonottamisella kaikki saivat kuitenkin heti vierailun aluksi kahvikupin lisukkeineen käteensä. Kahvia juodessa vaihdettiin kiireisimmät kuulumiset ennen varsinaista museoon tutustumista.

Museota ja sen toimintaa esitteli Lotta Hannuksela, joka kertoi museon siirtyneen nykyisiin tiloihin vuonna 2013 Loimaan Kojonperältä. Museo toimii kaupungilta vuokratuissa tiloissa Museoviraston suojeluksessa olevassa entisessä eläinlääkärintalossa, jossa on sittemmin ollut päiväkoti ennen nykyistä käyttötarkoitusta. Talossa sijaitsee myös Kurkijokelainen-lehden toimisto. Museon näyttelyosasto sijaitsee talon ensimmäisessä kerroksessa. Esineistöstä vain pieni osa on kerrallaan esillä näyttelyosaston tilan rajallisuuden vuoksi. Muu esineistö on varastoituna talon toisessa kerroksessa, jonne myös päästiin tutustuman. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että Hiitola-Säätiöllä tai Hiitolan Pitäjäseuralla ei ole omistuksessaan tai hallinnassaan vastaavanlaisia kokoelmia.

Lotta Hannuksela kertoi koostaneensa tällä hetkellä näyttelytilassa esillä olevan näyttelyn, jonka teemana on kirkkomatka. Esillä ovat matkaehtoollisvälineet, joita papit käyttivät pitäessään ehtoollishartauksia entisen Kurkijoen syrjäkylillä, jotka sijaitsivat tiettömien taipaleiden takana ja joista oli liian pitkä matka tulla joka sunnuntai kirkkoon jumalanpalvelukseen. Matkantekoa kuvaa näytteillä oleva kirkkoreki. Tärkein matkustusmuoto oli ennen hevonen, joka talvella valjastettiin kirkkoreen eteen, kun taas kesällä olivat käytössä kiesit tai niiden puuttuessa vaatimattomammat rattaat. Kirkkomatkalla isännät pääsivät myös näyttämään ja esittelemään hevosiaan ja hevosten käsittelytaitojaan. Kirkkotaipaleen varrella oli esitteillä myös rippikoulu ja sen järjestämiseen liittyvää aineistoa. Rippikoulu oli ennen tärkeä osa sekä hengellistä elämää että elämää kokonaisuutena. Rippikoulun hyväksytty suorittaminen oli edellytys ehtoolliselle pääsyyn sekä kirkolliselle avioliittoon vihkimiselle. Hengellisen opetuksen lisäksi kirkko vastasi ennen koululaitoksen perustamista myös maallisen peruskoulutuksen järjestämisestä. Kirkkomatkat olivat tärkeitä myös sosiaalisten suhteiden ylläpidon kannalta. Matkoilla tavattiin sukulaisia ja tuttavia, joita muuten nähtiin harvoin. Matkan päässä oli itse kirkko, jota esiteltiin sanoin ja kuvin. Kirkkomatka voi kuvata myös koko ihmiselämän mittaista matkaa, aina kehdosta hautaan saakka. Kirkkomatkan voidaan siis katsoa symboloivan konkreettista matkantekoa kotoa kirkolle tai sillä voidaan kuvata ihmiselämään liittyviä erilaisia abstrakteja aikamatkoja.

Toinen osa näyttelyosastosta esitteli mm. kurkijokelaista yhdistystoimintaa. Esimerkkinä oli martta-toiminta, joka Kurkijoella sai alkunsa v. 1905. Yhdistystoiminnan ohella oli esillä mm. piiskan valmistusta.

Kurkijoki-museon ohella hiitolaiset tutustuivat retkellään myös maanviljelyksen historiaa esittelevään ja tallentavaan Sarka-museoon. Museon oppaat selvittivät maanviljelyksen kehittymistä vuosituhansien aikana. Samalla selvitettiin elinkeinojen kehityksen vaikutusta asuinyhteisöjen ja infrastruktuurin kehittymiseen. Kalustohallissa esiteltiin perinteisiä työtapoja ja niihin liittyvää esineistöä. Koneosastolla oli nähtävillä läpileikkaus maatalouden koneellistumiseen. Tästä voidaan rakentaa myös aasinsilta siirtokarjalaisten elämään. Kun asutuslain voimaantulon jälkeen päästiin rakentamaan ja raivaamaan maanviljelystiloja, se aloitettiin vielä useimmiten ”hevosvetoisesti”, mutta pian saatiin käyttöön ”piikkilangankiristäjät”, ”harmaat ferkut”, ”setorit” ja ”fortsonmajurit” silloisine työvälineineen. Koneellistuminen helpotti siten myös Karjalan evakoita uuden elämän alkuun pääsyssä.

Paluumatkalla voitiin todeta, että matkailu avartaa ja matkalla tarttuu vaatteisiin aina jotain uutta tietoa sekä uusia näkökulmia ennestään tuttuihin asioihin. Unohtaa ei sovi myöskään yhdessä olemisen sosiaalista aspektia.

Kuva 1: Lotta Hannuksela esittelee museon toimintaa ja teemanäyttelyä.

Kuva 2: Tässä ollaan kirkkomatkan alkupisteellä

Kuva 3: .. ja tässä on päästy ”kirkolle”