Kotiseutumatkat

    Kotiseutumatkat Hiitolaan vuonna 2019

    Hiitolan Pitäjäseura järjestää vuonna 2019 alla mainitut kotiseutumatkat.

    Vastuullisena matkanjärjestäjänä toimii matkatoimisto Keskimatkat, p. 044 9810 444, myynti@keskimatkat.fi.

    Ilmoittautuminen: Matkanvetäjä Raija Laaksonen, p. 040 5387401, raija.laaksonen@dnainternet.net

    Kotiseutumatkat 2019

    • 16.- 19.5.2019 Hiitola - Käkisalmi. Kotipaikkapäivä ja Hiitolan kartano-/pappilakierros, majoitus Käkisalmen mökkikylässä
    • 6.- 9.6.2019     Hiitola - Käkisalmi. Kotipaikkapäivä ja Hiitolan kartano-/pappilakierros, majoitus Käkisalmen mökkikylässä
    • 4.- 7.7.2019     Hiitola - Käkisalmi - Terijoki, majoitus Käkisalmen mökkikylässä (2 yötä) ja Terijoella (1 yö)
    • 4.- 7.10.2019   Syysmatka Hiitola - Käkisalmi - Viipuri, majoitus: mökkikylä kaksi (2) yötä, Viipuri yksi (1) yö

    MATKA-ARTIKKELEITA


    Talkoilla ja yhteistoiminnalla syntyy tulosta

    Kauas on pitkä matka, mutta ei liian pitkä, kun ollaan liikkeellä tärkeiksi koettujen asioiden vuoksi. Hiitolan Pitäjäseuran edustajat tekivät taas perinteiseksi muodostuneen talkoomatkan Hiitolan hautausmaalle 23. - 26.4.2018. Talkooseurueen muodostivat pitäjäseuran hallituksen jäsenet täydennettynä Hiitola-Säätiön edustuksella ja kolmella aktiivisella seuran jäsenellä. Kunnostuksen pääkohteina olivat tällä kertaa hautausmaan muistomerkit. Kunnostustyötä varten tuotiin tarvittavat työkalut ja suuri osa tarvikkeista mukana kotimaasta. Valmisbetoni tilattiin paikalliselta venäläiseltä toimittajalta.

    Tällaiset kunnostusmatkat aiheuttavat aina kustannuksia. Seura on viime vuosina varannut määrärahan talkoomatkan kustannuksiin, matkalle osallistujat maksavat oman osuutensa ja viisumikustannukset. Myös kuljetuksesta vastannut Matkatoimisto Keskimatkat on tukenut matkoja tuntuvalla hinnan alennuksella. Tällä kertaa tehtävistä korjaustöistä aiheutui tavanomaista enemmän kustannuksia, joihin voitiin onneksi käyttää keräysvaroja. Seuralla on Lounais-Suomen poliisilaitoksen alueella kaksivuotinen rahankeräyslupa, jonka määräaika päättyy kuluvan vuoden lopulla.

    Perille päästyä käytiin ensiksi tervehtimässä Hiitolan kunnanjohtaja Ludmila Glytenkoa, joka oli aloittanut toimikautensa syksyllä 2017. Tosin hän on toiminut tehtävässä aikaisemminkin, mutta oli välillä Lahdenpohjan kunnanjohtajana. Käynnin tarkoituksena oli tiedottaa, mitä hautausmaalla oli tarkoitus tehdä ja toisaalta saada kunnanjohtajan siunaus suunnitelmien toteuttamiseen. Kunnanjohtaja otti lämpimästi vastaan talkooväen edustajat, joista Mauri Lankinen edusti vielä Hiitolassa syntynyttä sukupolvea.  Kunnanjohtaja kertoi olevansa halukas lisäämään yhteistoimintaa Hiitolan entisten asukkaiden ja heidän jälkipolviensa kanssa mm. järjestämällä yhteisiä kulttuuritapahtumia. Hän myös toivoi entisten hiitolaisten majoittuvan paikkakunnan majoituslaitoksissa, joista hän mainitsi mm. Haapalahdessa olevan hotellin. Kuten vieraidensa, hänenkin mielenkiintonsa kohteena oli hautausmaa ja sen kehittäminen. Hänen mukaansa kunta aikoo parantaa hautausmaan sekä sen ympäristön yleistä tilaa ja siisteyttä. Kun keskustelussa todettiin hiitolaisten tulevan vuoden ensimmäiselle kotiseutumatkalle toukokuun alkupuolella, kunnanjohtaja totesi, että ”silloin te ette enää tunne paikkaa”. Mielenkiinnolla jäätiin odottamaan, mitä parannuksia alueella tapahtuu lähitulevaisuudessa. Aikaisemmin hänen kanssaan on keskusteltu myös hautausmaan laajentamisesta ja suomalaishautojen päälle hautaamisen lopettamisesta, mistä täytyy olla hyvin iloinen. Tervehdyskäynnin päättyessä kunnantalolta voitiin poistua luottavaisin mielin.

    Kuva 1: Työ on vielä alkuvaiheessa, keskellä kuvaa harjaa heiluttaa Maila Rakkolainen, hänen oikealla puolellaan kantaa roskia lapiolla Alpi Ikäheimonen, edessä vasemmalla Pertti Vartio ja hänen vierellään Kari Vainio

    Kuva 2: Harjateräsverkon asennus käynnissä, ”rälläkkää” käyttää Keijo Viinanen, vieressä seuraa Jorma Lind, taustalla työmaata johtanut Jukka Sämpi

    Tiistaina 24.4. lähdettiin Käkisalmessa sijainneesta majapaikasta jo klo 06 kohti Hiitolaa, sillä työkohteelle oli tilattu valmisbetonierä saapuvaksi klo 11. Heti klo 07 jälkeen päästiin aloittamaan työt entisen Hiitolan kirkon kellotapulin perustuksella, jossa sijaitsee vuonna 1993 pystytetty kirkon ja hautausmaan muistomerkki. Kellotapulin perustus on päällystetty betonikannella, jonka taaempi puolikas oli jo pahoin rapautunut ja ainakin kerran paikattu. Toinen puolikas, jolla em. v. 1993 pystytetty punagraniittinen muistomerkki seisoo, on betonikannen lisäksi päällystetty kivilaatoilla ja on siksi säilynyt paremmin ajan hammasta vastaan. Samalla parannettiin muistomerkkiä ympäröivän koristeketjun kannatinpylväiden kiinnitystä. Osa pylväistä oli löystynyt kiinnityksistään, kun edellisenä keväänä oli ketjuaidan päälle kaatunut/kaadettu puu. Näin voitiin kaksi vauriota korjata yhdellä kerralla. Korjaustoimenpiteiden ohella puhdistettiin muistomerkkejä epäpuhtauksista vedellä ja puhdistusaineilla. Muistomerkkialuetta ja sen ympäristöä haravoitiin edellisen syksyn lehdistä ja talvella lumeen hautautuneesta roskasta. Tässä työssä ahkeroivat talkooporukan naiset.

    Kuva 3: Laudoitus on valmis, betonia odotellaan

    Kuva 4: Betonin lasku tapahtui kätevästi ja nopeasti pumppuauton avulla, työn touhussa vasemmalta lukien Keijo Viinanen, Aarne Räikkönen, Jukka Sämpi ja Pertti Vartio

    Kellotapulin perustuksella olevan muistomerkin kannen kunnostettava osa puhdistettiin sammaleesta ja muista epäpuhtauksista, uudelleen valettavan alueen ympärille rakennettiin laudoitus, ketjun kannatinpylväät kiinnitettiin ensin kiinnityslaastilla ja tuettiin pystysuoraan, lisäksi valettavalle alueelle asennettiin harjateräsverkko lisäämään betonikannen lujuutta. Valmistelutyö saatiin tehtyä hyvissä ajoin ennen betoniauton saapumista. Betonikuorman purkupaikan sijainnista johtuen tarvittiin betonimassan kohteelle siirtämistä varten pumppuauto. Sekä betonin että pumppuauton hankinnan suoritti paikallisena yhteyshenkilönä Mikhail Rybko, joka on hiitolaisten monivuotinen yhteistyökumppani ja suomenkielen taitoisena arvokas avustaja. Mikhail antoi pumppuauton ja betoniauton kuljettajille tarvittavat ohjeet ja varsinainen betonivalu ja esitasoitus oli nopeasti tehty. Ennen pinnan viimeistelyä piti odottaa kunnes betoni oli riittävästi ”vetäytynyt”. Tässä välissä olikin hyvä aika nauttia pitäjäseuran naisten ja bussinkuljettaja ”Japi” Männistön tarjolle asettamia antimia.

    Kuva 5: Paikallisena yhteyshenkilönä toimi, kuten usein aikaisemminkin, Mikhail Rybko, joka tässä dokumentoi työn suoritusta

    Kuva 6: Betoni on vetäytymässä ja odottamassa liippausta

    Ruokailun jälkeen siirryttiin suorittamaan toistaiseksi rästiin jääneet kunnianosoitukset menneille sukupolville. Samalla kun oltiin ryhmittymässä kirkon ja kellotapulin muistomerkille, saapui Hiitolan kunnanjohtaja sopivasti edellisenä päivänä sovitulle tutustumiskäynnille hautausmaalle. Näin saatiin pitäjän ”emäntä” mukaan laskemaan muistokukat. Kukkatervehdyksen jälkeen pitäjäseuran puheenjohtaja Raija Laaksonen pääsi esittelemään kunnanjohtajalle kirkon ja hautausmaan historiaa vanhojen valokuvien avulla. Valitettavasti mukana ei ollut venäjänkielen tulkkia. Muutamalla saksan kielen sanalla tultiin kuitenkin auttavasti toimeen. Kunnanjohtajan poistuttua käytiin laskemassa muistokukat sankarivainajien muistomerkille. Kellotapulin muistomerkin valutyön aikana maalattiin sankarivainajien muistomerkkiä ympäröivä ketjuaitaus ja muistomerkin etusivun yläosaan kiinnitettiin uusi vapaudenristin sururistikuvioinen koristelaatta irronneen ja särkyneen tilalle.

    Kuva 7: Kunnanjohtaja Ludmila Glytenko (edessä)laskemassa muistokukkia yhdessä Hiitolan Pitäjäseuran puheenjohtajan Raija Laaksosen kanssa

    Kuva 8: Hiitolan Pitäjäseuran varapuheenjohtaja Jorma Lind laski kukat sankarivainajien muistomerkille, taustalla Kari Vainio. Muistomerkin etusivun yläosassa on uusittu mustagraniittinen laatta, johon on kuvattu Vapaudenristin sururisti.

    Muistomerkkien vauriokorjausten ja kausisiivouksen ohella etsittiin hautausmaalta hautakiviä alueelta, jolla niitä uskottiin olevan hautautuneena roskakasan alle. Kaivutyötä haittasi vielä routa eikä työ tuottanut toivottua tulosta. Muualta hautausmaalta löytyi kuitenkin muutama kivi, jotka olivat aikaisemmin jääneet havaitsematta. Muutamia hautautumisvaarassa olleita kiviä nostettiin pystyyn tai ainakin osittain pystyyn, jotta ne eivät pääsisi ajan kuluessa hautautumaan. Iltapäivän lopulla päästiin sitten liippaamaan kellotapulin muistomerkin valetun alueen pintaa. Työn tultua tehdyksi päivän aikaansaannoksiin oltiin yleisesti tyytyväisiä. Hyvillä mielin voitiin pakata välineet kyytiin ja palata majapaikkaan. Onneksi hieman odotettavissa ollut sadealue ei ulottunut Hiitolaan eikä siten haitannut työtä eikä viimeisteltyä valupintaa.

    Kuva 9: Työn tulosta arvioivat Jukka Sämpi (vas.) ja Pertti Vartio

    Kuva 10: Työn lomassa tutustuttiin mm. vuolaana virtaavaan Asilan koskeen, kuvan oikeassa reunassa ovat vanhan myllyn ja sähkölaitoksen perustukset

    Keskiviikkona tehtiin kotiseutukierros muutamiin kyliin, joihin bussilla oli mahdollisuus päästä. Iltapäivällä palattiin hautausmaalle ja todettiin betonivalun kuivuneen siinä määrin, että laudoitus voitiin purkaa ja työmaan jäljet siivota muistomerkkialueelta. Työn tulos näytti hyvältä. Vanha betonivalu oli kestänyt runsaat 20 vuotta ja uuden uskottiin kestävän tätä pitempään, ellei mitään poikkeuksellista satu. Samalla jo suunniteltiin jatkotoimia, sillä pitäjäseuran suunnitelmissa on pystyttää sankarivainajien nimitaulu hautausmaa-alueelle vuonna 2020, jolloin tulee kuluneeksi100 vuotta sankarivainajien muistomerkin pystyttämisestä. Eräänä sijoituspaikkavaihtoehtona on esillä ollut kellotapulin perustuksen kunnostettu osa, mikä sopii käyttötarkoitukseen nyt entistä paremmin, kun pohjaa on vahvistettu raudoitetulla betonilla. Myös kellotapulin perustuksen laatoitetun osan kunnostaminen on lähivuosien suunnitelmissa. Suunnitelmien lopullinen toteutus riippuu suuresti rahoituksen järjestymisestä ja mm. meneillään olevan keräyksen tuotosta. Asiaan palataan varmaan seuraavien vuosien toimintaa suunniteltaessa.

    Raimo Hannukainen


    Opastaulu muistuttamaan Hiitolan kirkkojen pitkästä historiasta

    Hiitolan kirkon entistä sijaintipaikkaa on kunnostettu jo usean vuoden ajan. Kirkon paikka haluttiin myös merkitä maastoon siten, että sekä suomalaiset kotiseutumatkaajat että nykyiset paikalliset asukkaat voivat todeta, missä ja kuinka kauan paikalla on kirkko ollut. Paikan kunnostuksessa ja hiitolaisen kirkollisen perinteen vaalimisessa on nyt saavutettu yksi tärkeä vaihe. Kirkon sijaintipaikka on raivattu ja muistomerkkitaulu on nyt pystytetty itsenäisen Suomen juhlavuonna. Suomalainen historia on Hiitolassa kuitenkin paljon pitempi kuin Suomen valtiollinen itsenäisyys.

    Opastaulun pystytys oli osa Hiitolan Pitäjäseuran kuluvan vuoden viimeisen kotiseutumatkan (6. - 9.6.2017) ohjelmaa. Lauantai 7.10. oli varsinainen tapahtumapäivä. Hyvissä ajoin heti aamulla lähdettiin Käkisalmessa sijainneesta majapaikasta kohti Hiitolaa, jonne saavuttua suoritettiin pitkäaikaista perinnettä noudattaen kunniakäynnit kirkon ja hautausmaan sekä sankarivainajien muistomerkeille. Kirkon ja hautausmaan muistomerkille laskettiin ensin pieni kukkakimppu ja laulettiin yhteisesti ”Maa on niin kaunis”, minkä jälkeen jokainen paikalla ollut laski kynttilän muistomerkkipaadelle menneiden sukupolvien kunniaksi. Seuraavaksi siirryttiin sankarivainajien muistomerkille, jolle Hiitolassa syntyneet Mauri Lankinen ja Terttu Ketola laskivat kukkatervehdyksen muistosanojen kera muun joukon seuratessa hartaina muistomerkin ympärillä.

    Kuva 1: Ennen töiden aloittamista kokoonnuttiin kunnianosoitukseen muistomerkeille

    Hartaiden hetkien jälkeen siirryttiin ripeästi päivän teemaan. Todennäköisesti ensimmäisen kerran kotiseutumatkailun historiassa kaikki matkalaiset osallistuivat työtehtäviin. Kaikille ei riittänyt tehtävää taulun pystytyksessä, mutta samalla pohjustettiin ja sorastettiin ”kirkkopolkua”, sorastettiin vanhan muistomerkin ympäristöä, raivattiin raivaussahalla kirkon paikan ympäristöä ja haravoitiin pois syksyn lehtiä. Vanha viisaus ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty” päti jälleen. Tarvittavat työkalut ja tarvikkeet oli tuotu mukana ja paikallisen tukihenkilön Mihail Rybkon avustuksella saatiin kirkon paikan viereen kuorma kivituhkaa, jota tarvittiin pystytyksessä ja muihinkin tarkoituksiin. Jukka Sämpi sai johdettavakseen muistomerkkitaulun pystytyksen, insinööri kun koulutukseltaan on. Hänellä oli lisäksi joukossaan asiantuntevia kavereita ja reippaita lapion heiluttajia, joten tuota pikaa oli kirkon pohjan keskiristin kohdalle saatu riittävän syvä kaivanto, johon valumuotteina toimineet salaojakaivot voitiin asentaa. Tarvittava betonivalu valmistettiin mukana tuodusta valmisbetonista vettä lisäämällä. Taulun jalat upotettiin valumuotteihin, taulu asetettiin ”vatupassin” avulla suoraan eri suunnista katsottuna ja tuettiin paikalleen. Sen ympäristöön kärrättiin myös hieman uutta kiviainesta.

    Kuva 2: Onko taulu nyt varmasti suorassa?

    Toinen ryhmä teki samalla uutta ”kirkkopolkua” ns. vanhalta muistomerkiltä kirkon paikalle. Tarkoituksena on helpottaa liikkumista kohteiden välillä. Tähän saakka on keskikesällä ollut hankala siirtyä vanhalta muistomerkiltä kirkon paikalle, kun angervot ja maitohorsmat ovat olleet miehen mittaisia. Nyt polun pohjalle levitettiin suodatinkangas estämään kasvien läpikasvua ja päälle kärrättiin hyvä kerros kivituhkaa. Lisäksi siistittiin ja sorastettiin vanhan muistomerkin ympäristöä.

    Heti puolen päivän jälkeen olivat varsinaiset työt tehty. Ahkera talkootyö palkittiin Matkatoimisto Keskimatkojen ja Hiitolan Pitäjäseuran varaamista antimista tarjolle laitetulla talkookahvilla runsaine lisukkeineen. Kuljettajana toiminut ”Petteri” Keskinen keitteli kahvit ja pitäjäseuran näppärät emännät laittoivat pöydän koreaksi. Vasta kun vatsat oli täytetty, paljastettiin kaksipuolinen muistomerkkitaulu. Taulun molemmilla puolilla on viivapiirroskuva Hiitolan viimeisestä kirkosta ja sen lisäksi on toisella puolella suomenkielinen ja toisella venäjänkielinen teksti. Taulun suunnittelijana on toiminut Hiitola-Säätiön hallituksen jäsen, viestintäalan ammattilainen Juhani Lukka. Lisäarvokkuutta paljastushetkeen antoi nuoren Jaakko Vähäsantasen esittämä Veteraanin iltahuuto, mikä hiljensi karjalaisen haastelun ja saattoi nostattaa hieman kosteuttakin monen läsnäolijan silmäkulmaan. Paikalla käydyissä keskusteluissa ensisijaisena oli toivomus, että muistomerkkitaulu saisi pysyä koskemattomana eikä sille tehtäisi paikallisten asukkaiden toimesta ilkivaltaa.

    Kuva 3: Kunnianosoitus sekä esivanhemmille että veteraanisukupolville. Jaakko Vähäsantanen ja muistomerkkitaulun suomenkielinen puoli

    Kuva 4: Ainakin pystytystä seuraavana päivänä taulu oli vielä kunnossa. Kuva taulun venäjänkieliseltä puolelta

       

    Työvaiheen jälkeen jäi iltapäivään vielä aikaa, joka käytettiin kiertoajeluun ja muutamaan Hiitolan keskustan lähialueen kohteeseen tutustumiseen. Sunnuntai oli varattu matkalaisten esivanhempien tai suvun asuinpaikkoihin tutustumiselle, mihin tässä yhteydessä ei ole mahdollisuutta paneutua.

    Perinteen ja esivanhempien muiston vaaliminen valtakunnan rajan takana vaatii runsaasti varoja

    Kuten on monesti todettu, mitään hankkeita ei saada aikaan ilmaiseksi eikä varsinkaan valtakunnan rajan taakse satojen kilometrien päähän. Monet vuodet Hiitolan hautausmaan ja kirkon alueen kunnossapitotoimia on tehty Hiitolan Pitäjäseuran talousarviovaroilla ja muutaman aktiivisen yksityishenkilön omalla kustannuksella. Vuosi sitten pitäjäseura kuitenkin anoi Lounais-Suomen poliisin toimialueelle kaksivuotisen varainkeräysluvan tarkoituksena hankkia lisärahoitusta perinteen vaalimiseen liittyviin hankkeisiin. Samaan tarkoitukseen seura hankkii varoja myös muilla pienimuotoisemmilla tavoilla. Myös Hiitola-Säätiö on tehnyt päätöksen tukea muistomerkkitaulun hankintaa merkittävällä summalla. Nyt toteutetun hankkeen lisäksi pitäjäseuralla on vireillä useita hankkeita tuleville vuosille. Kiireisimpiä ovat v. 1993 pystytetyn hautausmaan ja kirkon muistomerkin sekä sankarivainajien muistomerkin vauriokorjaukset, jotka on suunniteltu tehtäväksi v. 2018 keväällä.  

    Taustatietoja

    Hiitolaan muutti evankelisluterilaista väestöä jo 1500-luvun lopulla ja seurakunta itsenäistyi v. 1610. Aluksi evankelisluterilainen väestö käytti kirkkonaan Veijalan kylän Rekomäessä sijainnutta entistä kreikkalaiskatolista Pyhän Eliaan kappelikirkkoa. Evankelisluterilaisen väestön lisääntyessä alettiin suunnitella uuden kirkon rakentamista ja seurakunnan ensimmäinen varsinainen oma kirkko rakennettiin v. 1625 Hiitolan järven kaakkoispuolelle. Myöhemmin rakennetut kirkot on sijoitettu samalle paikalle. Toinen kirkko valmistui vuonna 1695 ja kolmas vuonna 1795. Viimeinen kirkko jäi hyvään kuntoon hiitolaisten lähdettyä evakkotaipaleelle syyskesällä 1944. Paikallisilta asukkailta saadun tiedon mukaan kirkko on palanut v. 1968. Kirkon välittömään läheisyyteen perustettiin hautausmaa, joka palveli seurakuntalaisia suomalaisajan loppuun asti. Sen ohella otettiin v. 1938 käyttöön uusi hautausmaa, johon ehdittiin haudata muutamia kymmeniä vainajia ennen evakkoon lähtöä.

    Hiitolan Pitäjäseuran hautausmaatoimikunta on tehnyt perustyön kirkon alueen raivauksessa. Kirkon sijaintipaikalta kaadettiin puusto v. 2012. Vuosina 2013 ja 2014 kaadettu puusto kerättiin pois ja kannoista versonnutta uutta kasvustoa pidettiin kurissa. Vuonna 2015 kaivettiin kirkon kivijalka esille ja aloitettiin konetyöt puiden kantojen ja pintamaan poistamiseksi. Vuonna 2016 kirkon pohja tasattiin ja sille levitettiin muovikalvo estämään ruohon ja vesaikon läpikasvua. Muovikalvon päälle ajettiin ja levitettiin useita autokuormia kivituhkaa. Myös kirkon pohjan ympäristöä raivattiin ja siistittiin. Näillä useiden vuosien kuluessa tehdyillä toimenpiteillä alue saatiin sellaiseen kuntoon, että muistomerkkitaulu voitiin tänä syksynä pystyttää. Hautausmaatoimikunta on myös pitänyt kiinteää yhteyttä Hiitolan kunnan viranhaltija- ja luottamusjohtoon sekä paikallisiin kulttuurivaikuttajiin. Paikalliset toimijat ovat olleet hyvin myötämielisiä entisten hiitolaisten esityksille eikä erimielisyyksiä ole esiintynyt. Yhteistoiminta on ollut avointa ja hyvähenkistä.

    Kuva 5: Tältä kirkon pohja näytti keväällä 2013, edeltävänä syksynä oli kaadettu pääosa puustosta. Kuva Jouko Hämäläisen arkistosta

    Jo usean vuoden ajan ovat pitäjäseuran hallitus ja hautausmaatoimikunta tehneet keväisin talkoomatkan ns. vanhojen muistomerkkien pitämiseksi kunnossa. Mm. muistomerkkien tekstejä on maalattu, rakenteiden vaurioita korjattu, hautautumisvaarassa olleita hautakiviä on nostettu pystyyn, muistomerkkejä ja niiden ympäristöjä on puhdistettu jne. Tätä toimintaa jatketaan myös tulevina vuosina. Perinteen vaaliminen on eräs yhdistyksen sääntöjen määrittämistä perustehtävistä ja siihen meitä velvoittaa myös kunniavelka esivanhempiamme kohtaan.

    Raimo Hannukainen


    Yhteyksien ylläpitoa ja kirkon perustusten raivausta

    Hiitolan Pitäjäseuran hautausmaatoimikunta teki työvierailun Hiitolaan 6. – 9.7.2015. Matkalle osallistuivat Jouko Hämäläinen, Mauri Lankinen ja Raimo Hannukainen. Matkan ohjelmaan kuului sekä neuvottelutapaamisia että käytännön raivaustöitä Hiitolan entisen kirkon perustuksilla.

    Paikkakunnalle tulopäivän illaksi suunnitellut työt siirtyivät seuraaville päiville, sillä menomatkalla jouduttiin jonottamaan Venäjän tullissa neljä (4) tuntia.

    Tiistaina 7.7. käytiin tapaamassa Kurkijoki-museon johtajaa Marina Petrovaa, jolta toivottiin saatavan käytännön neuvoja Hiitolan hautausmaan ja entisen kirkon alueen suojeluhankkeen käynnistämisessä, koska hän on ollut mukana myös Kurkijoen kirkonmäen suojelupäätöksen hankinnassa sekä hautausmaiden kunnostushankkeessa. Paikallinen toimija tuntee parhaiten Karjalan tasavallan ja Venäjän federaation hallintokäytännöt ja toimintatavat.

    Marina Petrova oli ilahtunut vierailusta ja otti toimikunnan ystävällisesti vastaan. Aluksi hän esitteli museon perustamiseen liittyneitä vaiheita sekä museon nykyistä toimintaa. Museo tallentaa myös hiitolaista historiaa, sinne on perustettu mm. Hiitola- ja Kilpola-huoneet. Lisää hiitolaista esineistöä otetaan mielellään vastaan museon kokoelmiin. Vierailun lomassa nautittiin museon teetarjoilusta. Samalla Marina Petrova antoi käytännön ohjeita Hiitolan hautausmaan ja kirkon alueen suojeluhankkeen eteenpäin viemisessä. Hän luovutti Hiitola-Säätiölle toimitettavaksi kaksi venäjänkielistä teosta, joista toinen käsittelee Hiitolan Kyläsaaren arkeologisia kaivauksia v. 2006 - 2009 ja toinen jatkosodan hyökkäysvaiheen taisteluja kesällä 1941. Kirjat otti vastaan Hiitola-Säätiön asiamies Raimo Hannukainen. Museokäynti antoi aihetta toivoa, että hiitolaiset ja muutkin kotiseutumatkailijat poikkeaisivat nykyistä useammin museolla kotiseutumatkoillaan.

    Marina Petrova luovutti Hiitola-Säätiölle toimitettavaksi Hiitolan Kyläsaaren arkeologista kaivauksista sekä jatkosodan hyökkäysvaiheen taisteluista kertovat teokset. Kirjat otti vastaan säätiöasiamies Raimo Hannukainen.

    Hiitolan kunnanjohtajaa ja kyläneuvoston puheenjohtajaa päästiin tapaamaan 7.7. iltapäivän lopulla. Kunnan edustajille esiteltiin toimikunnan suunnitelmia ja tiedusteltiin heidän kantaansa niihin. Kanta oli myönteinen, mutta kunnan rahoitusta edustajat voineet toimenpiteille luvata. Kunnanjohtaja allekirjoitti myös edellisen kunnanjohtajan kanssa laaditun yhteistyösopimuksen, mikä antaa Hiitolan Pitäjäseuralle mahdollisuuden jatkaa kunnostustoimenpiteitä tulevaisuudessakin.

    Neuvottelu kunnantalolla

    Kunnantalolta siirryttiin entisen Hiitolan kirkon sijaintipaikalle ja selvitettiin maastoon sitoen, mitä paikalla oli tarkoitus tehdä, jotta kirkon sijaintipaikka olisi jatkossa paremmin sekä kotiseutumatkaajien että paikallisten asukkaiden havaittavissa. Lopuksi tutustuttiin entisen kellotapulin perustuksella sijaitsevan kirkon ja hautausmaa-alueen muistomerkin ympäristöön ja sen kunnossa pitämiseen. Hiitolan Pitäjäseura on tehnyt vuosittain keväällä talkoomatkan ja siistinyt aluetta. Seura on myös useasti toivonut paikallisen hallinnon ja asukkaiden osallistuvan alueen hoitoon, koska alue on heidän käytössään hautausmaana. Toivomukset eivät ole kuitenkaan johtaneet näkyviin tuloksiin. Kunnan edustajat myönsivät, että tarve kunnossapitotoimiin on olemassa, mutta rahaa tarkoitukseen ei ole osoittaa. Sen sijaan suomalainen osapuoli voi vapaasti toimenpiteitä tehdä.

     

    Tarkastuskäynti kirkon entisellä sijaintipaikalla

    Hymy herkässä - suhteet kunnossa

    Keskiviikko 8.7. tehtiin pitkä työpäivä kirkon perustuksilla. Aluksi kirkon kivijalka paikannettiin mittauksin, sillä suuri osa siitä oli peittynyt maahan. Lisäksi alueella oli vahva lehtipuutaimikko, vaikka alue oli raivattu keväällä raivaussahalla. Työtä jatkettiin kaivamalla perustuksia paremmin näkyville, raivaamalla ympäristöä raivaussahan kanssa ja myös torjunta-aineruiskutuksin paikoissa, joilta vesakkoa ei saatu mekaanisesti poistettua. Iltapäivällä saatiin käyttöön työkone, jolla poistettiin aiemmin kaadettujen puiden kantoja, vesakkoa juurineen ja pintamaata. Tarkoituksena on estää kirkon pohjan vesakoituminen uudelleen.

    Hiitolan kirkon perustusten alue ennen raivauksen aloittamista. Kuvassa vasemmalta lukien Mauri Lankinen, Jouko Hämäläinen ja Raimo Hannukainen

    Torstaina 9.7. aamulla jatkettiin kirkon pohjan raivaamista ja alueelle tuotiin ensimmäinen kuorma kivituhkaa, jolla tasattiin kokeeksi osa alueesta. Työtä jatketaan myöhemmin syksyllä ja tulevina vuosina. Tulevaan toimintaan liittyy tarvittavien opasteiden hankinta ja asennus alueelle. Tarkoituksena on, että asiasta kiinnostuneet kotiseutumatkaajat ja myös paikalliset asukkaat löytäisivät paikan ja saisivat samalla informaatiota alueen historiasta ja rakenteista. Työskentelyn aikana todettiin, että paikalliset asukkaat eivät tuntuneet juuri tietävän mitään paikalla sijainneesta Suomen hallinnon aikaisesta kirkosta. Jotkut kyllä muistivat kirkon perustuksilla olleen neuvostoaikaisen varuskunnan klubirakennuksen, mutta eivät sitä edeltänyttä aikaa.

    Sama alue raivaustyön jälkeen

    Ennen paluumatkalle lähtöä tehtiin vielä kierros hautausmaalla. Kirkon ja hautausmaan muistomerkillä tehtiin katselmus ja alustava suunnitelma muistomerkin jalustan pinnoitteen korjaustoimenpiteistä, jotka toteutetaan keväällä 2016.

    Työrupeaman päätyttyä toimikunta saattoi lähteä tyytyväisenä kotimatkalle. Suunnitelluista toimenpiteistä pääosa oli saatu tehtyä, vaikka kaikki sovitut aikataulut eivät pitäneetkään, mutta tähänhän pitää aina varautua.

     


    Matkakertomus Hiitolan Pitäjäseuran hautausmaatoimikunnan matkasta tapaamaan Hiitolan nykyistä johtoa ja muita paikkakunnan toimijoita

    Hiitolan Pitäjäseuran hautausmaatoimikunta teki neuvottelumatkan Hiitolaan 28. – 30.12.2014. Matkan aikana käydyissä neuvotteluissa ja tapaamisissa toimi erinomaisena tulkkina käkisalmelainen Natalia Gundyzeva. Alun perin matkan tarkoituksena oli käydä tapaamassa lähinnä Hiitolan kunnan luottamus- ja viranhaltijajohtoa, mutta kun paikkakunnalla oli levinnyt tieto vieraiden tulosta, ohjelmaan tuli paikallisten toimesta lisäyksiä.

    Hautausmaatoimikunta on asettanut toimintasuunnitelmansa päätavoitteeksi saada Hiitolan hautausmaa pysyvästi suojelluksi ja on päättänyt laatia Venäjän viranomaisille esityksen hautausmaa-alueiden rekisteröinnistä Venäjän federaation kiinteän omaisuuden ja kauppojen rekisteriin.  Rekisteröintiprosessin ollessa kesken on suojelu hoidettava paikallisin sopimuksin. Tämän lisäksi on paikallisten toimijoiden kanssa huolehdittava hautausmaan muistomerkkien sekä niiden ympäristön kunnosta ja siisteydestä.

    Kunnanjohtajaa tapaamassa

    Hautausmaatoimikunta halusi tavata Hiitolan uuden kunnanjohtajan Mikhail Kodjajevin varmistaakseen, että edellisen kunnanjohtajan kanssa allekirjoitettu paikallinen sopimus hautausmaan muistomerkkialueen sekä kirkon raunioiden kunnossapidosta on edelleen voimassa henkilövaihdoksesta huolimatta. Toimikunta halusi myös esitellä kunnanjohtajalle suunnitelmiaan ja tavoitteitaan. Tarkoitus oli tuoda esille myös Karjalan Liiton tavoitteita Karjalan Tasavalan alueella sijaitsevien entisten suomalaisten hautausmaiden suojelemiseksi. Siviilihautausmaiden yhteydessä olleet sankarihautausmaat kuuluvat sotilashautausmaita koskevan valtiosopimuksen piiriin, mutta niiden suojelua ei ilmeisesti ole useillakaan hautausmailla toteutettu valtiosopimuksen mukaisesti. Näin on tilanne ainakin Hiitolan hautausmaalla. Kunnanjohtaja ilmoitti, että vanha paikallinen sopimus hautausmaan ja kirkon alueen kunnossapidosta pätee myös hänen toimikaudellaan ja kunta suorittaa myös lupaamansa toimenpiteet. Hän kertoi myös, että Venäjän keskushallinto on säätänyt lain, joka edellyttää jokaista kuntaa laatimaan kehittämissuunnitelman, joka ohjaa kaikkea tulevaa toimintaa ja hankkeiden yhteensovittamista. Tässä mielessä Hiitolan Pitäjäseuran esitys hautausmaan suojelu- ja rekisteröintisuunnitelmaksi tulee oikeaan aikaan. Esitys voidaan huomioida kunnan omassa kehittämissuunnitelmassa. Kunnanjohtaja muistutti, että kehittämissuunnitelman laatimis- ja hyväksymisprosessi saattaa kestää kuitenkin vuosia.

    Hiitolan Pitäjäseura on ollut pitkään huolestunut hautaamisen jatkumisesta suomalaishautojen päälle ja myös siitä, että hautausmaa on täynnä ja hautoja on ilmestynyt myös vanhan hautausmaa-alueen ulkopuolelle. Toimikunta esittikin kunnanjohtajalle, että kunta osoittaisi uuden alueen hautausmaakäyttöön. Toimikunta ehdotti lisäalueeksi ns. uutta hautausmaa-aluetta, jonne vuoden 1944 kesään mennessä ehdittiin haudata vain joitakin kymmeniä vainajia. Alueelle jäi runsaasti käyttämätöntä tilaa ja alue sijaitsee nykyisen hautausmaan välittömässä läheisyydessä. Kunnanjohtaja ilmoitti alueen kuuluvan edelleen Venäjän puolustushallinnolle eikä ole siksi käytettävissä. Kunta on kuitenkin etsinyt sopivaa hautausmaan paikkaa entisen Hiitolan kirkonkylän (nyk. Kulikova) ja Asemakylän (nyk. Hiitola) väliseltä alueelta. Keskusteluyhteys saatiin kuitenkin avattua ja päätettiin, että Hiitolan Pitäjäseura toimittaa esityksensä hautausmaan suojelusta ja rekisteröinnistä Hiitolan kunnalle. Samalla sovittiin, että seuraava yhteinen palaveri pidetään viimeistään huhtikuussa 2015, jolloin seuran hallitus ja hautausmaatoimikunta saapuvat hautausmaan kunnostustalkoisiin.

    Edellä esitettyjen hautausmaata koskevien toimenpiteiden ohella toimikunta otti esille suomalaisten kotiseutumatkailuun liittyvien palveluiden kehittymättömyyden Hiitolan alueella. Kunnanjohtaja totesi kuitenkin, että kunnalla ei ole resursseja eikä mahdollisuuksia olla kehittämässä matkailuun liittyviä palveluita. Toimikunta tiedusteli myös, voiko kunta vaikuttaa Venäjän rajaviranomaisiin, jotta kotiseutumatkailijat pääsisivät vierailemaan ns. rajavyöhykkeellä, missä monen matkaajan esivanhemmat ovat eläneet. Ainakaan viimeisen kahden vuoden aikana vierailulupia ei ole myönnetty. Kunnanjohtajan mukaan lupamenettely on täysin rajaviranomaisten päätettävissä, mutta kunta voi neuvotella asiasta ja pyrkiä vaikuttamaan rajaviranomaisiin myönteisten päätösten tekemiseksi.

    Kuva 1: Hiitolan kunnanjohtaja Mikhail Kodjajev käsissään Hiitolan Pitäjäseuran vuosikalenteri 2015

    Kunnanjohtajan kanssa käyty keskustelu sujui kokonaisuudessaan ystävällisissä merkeissä. Vastaanotto oli lämmin ja neuvottelun päättyessä vaihdettiin vastavuoroisesti pieniä muistolahjoja. Toimikunnalle jäi käsitys, että se on tervetullut uudelleen kunnantalolle, sitä kuunnellaan vakavasti ja sen esitykset otetaan huomioon kunnan toiminnassa. 

    Raivattalan koululla ja Martti Talvelan synnyinkodin maisemissa

    Hautausmaatoimikunta sai kuulla majoittajana toimineelta Gennadi Tupitsinilta, että toimikunnan oli toivottu vierailevan myös paikallisessa Raivattalan koulussa. Mainittakoon, että Gennadi Tupitsin on entinen kunnanjohtaja ja nykyinen paikallisneuvoston puheenjohtaja, jolla on merkittävä vaikutusvalta kunnan viranomaisorganisaatioon.

    Toimikunta otti vierailukutsun mielihyvin vastaan. Vastaanotto koululla oli hyvin lämmin ja toimikunta totesi olevansa kunniavieraana. Esittelyssä todettiin, että koulussa on 130 oppilasta ja 21 henkilökuntaan kuuluvaa henkilöä, joista 15 on opettajia. Koulun johtaja Olga Valerievna Kornienko esitteli paikalla olleet opettajat ja opiskelija Vadimin, jolla oli toimikunnalle joitakin kysymyksiä. Vadim oli laatimassa Hiitolan Linnavuorta koskevaa tutkielmaa ja halusi saada tietoja sekä Linnavuoreen että sen historiaan liittyvistä seikoista. Yhteisessä keskustelussa todettiin, että koulun opettajat johtajansa johdolla olivat hyvin kiinnostuneita entisen Hiitolan Asemakylän yleisestä ja rakennushistoriasta. Heille ei kuitenkaan ollut tiedossa, että nykyinen koulurakennus oli aikaisemmin ollut Keski-Karjalan Osuuskaupan myymälä. Entinen Asemakylä on nykyisen Hiitolan kunnan keskus ja ilmeisesti siksi opettajakunta oli kiinnostunut sen suomalaisaikaisesta historiasta. Keskustelussa käytettiin apuna erään opettajan omistamaa Hiitola-Säätiön (ent. Hiisi-Säätiö) julkaisemaa teosta ”Hiitola – kuvat kertovat”. Rakennushistorian ohella koulun edustajat näyttivät olevan kiinnostuneita paikkakunnalla syntyneistä merkkihenkilöistä. Erityistä kiinnostusta tunnettiin Hiitolan Tausjärvellä v. 1935 syntyneeseen maailman kuuluun oopperalaulaja Martti Talvelaan ja hänen henkilöhistoriaansa. Koulun edustajat esittelivät ylpeinä erääseen luokkahuoneeseen kerättyä Talvela-aineistoa, jota oli tauluissa luokan seinällä ja painotuotteina kirjahyllystössä. Hyllyssä oli mm. Talvelasta kertova venäjänkielinen teos. He olivat myös varanneet erään opettajan aviomiehen kuljettamaan toimikunnan jäsenet Tausjärvelle Talvelan synnyinpaikalle, jonne oli aikaisemmin syksyllä 2014 paljastettu venäjänkielinen muistolaatta.

    Hiitolan suomalainen historia kiinnosti Raivattalan koulun opettajia ja oppilaita. Vasemmassa kuvassa koulun johtaja Olga Valerievna Kornienko ja tulkki Natalia Gundyzeva tutkivat ”Hiitola – kuvat kertovat” teoksessa olevaa pitäjäkarttaa. Oikealla olevassa kuvassa ovat vasemmalta lukien hautausmaatoimikunnan puheenjohtaja Jouko Hämäläinen, koulun oppilas Vadim käsissään teos ”Hiitola – kuvat kertovat”, opettaja Galina Aleksandrovna Kalatseva sekä hautausmaatoimikunnan jäsen Mauri Lankinen

    Toimikunta totesi, että koululla saadun lämpimän vastaanoton ja paikkakunnan historiaan kohdistuvan kiinnostuksen vuoksi on tarpeen etsiä ja toimittaa Raivattalan koululle materiaalia, jolla on mahdollista antaa koulun opettajille ja oppilaille lisävalaistusta alueen historiasta ja sen entisistä asukkaista. Toimikunta jäi miettimään, mitä se esittää Hiitolan Pitäjäseuran hallitukselle ja Hiitola-Säätiölle, jotta Raivattalan koulun osin julkilausumattomaan yhteistoimintapyyntöön voitaisiin vastata koulun haluamalla tavalla. Mallia voitaisiin ehkä ottaa Kurkijoki-Säätiön ja Elisenvaaran koulun yhteistyöstä nykyisen Kurkijoen edustajien kanssa.

    Martti Talvelan synnyinkodin suomenkielinen muistolaatta on kiinnitetty kodin raunion kivijalkaan, uusi venäjänkielinen laatta on kiinnitetty läheiseen kallioon kuten myös yläpuolella oleva vanha suomenkielinen laatta.

    Menneiden sukupolvien muiston kunnioittaminen

    Hautausmaatoimikunta kävi sytyttämässä edesmenneiden sukupolvien muistoksi kynttilät Hiitolan kirkon ja hautausmaan muistomerkille. Luterilaisen hautausmaan lisäksi käytiin tervehdyskäynnillä myös Tiurulan ortodoksisella hautausmaalla ja entisen Tiurulan ortodoksisen kirkon raunioilla, sillä aina on muistettava että entisellä kotiseudulla asui molempien kansankirkkojemme edustajia ja nykypolvien tulee kunnioittaa molempien perintöä. Parhaiten ja näkyvimmin voimme kunnioittaa ja vaalia esivanhempiemme jättämää perintöä pitämällä heistä ja heidän elämästään kertovat muistomerkit kunnossa, sillä silloin ne säilyvät myös meidän jälkipolviemme nähtäviksi. Samalla ne kertovat myös paikalliselle väestölle alueen entisistä asukkaista ja siitä, että heidän muistonsa on edelleen meille rakas eikä siirretty valtakunnanraja estä muiston vaalimista entisellä kotiseudulla. 

    Raimo Hannukainen