Valtola

Valtolan kylässä oli vielä viime vuosisadalla useampia taloja, mm. Pekka Taskinen (vieläkin on paikkakunnalla ns. Taskisen oja), Matti Levonen ja Martti Levonen, mutta ne siirtyivät ostojen kautta yksiin käsiin, niin että tällä vuosisadalla siellä oli vain yksi maanviljelytila, ns. Valtolan tila eli lyhyesti Valtola, sekä kaksi omakotitaloa. Lisäksi kuului kylään Kirkonkylän lounaispuolella Tausjärven tien varressa ns. Kirkonkangas, mikä oli etupäässä metsämaata ja jonka omisti Pukinniemen kartano (Hallman), mutta oli siellä myöskin Paavo Ahokkaan tila. Edelleen kuului Valtolan kylään Mustolan Peräsalossa, Kokkolanjoen varressa, laaja metsäalue, joka oli suurimmalta osaltaan joutunut jo verrattain aikaisessa vaiheessa Yhtyneet Paperitehtaat Oy Simpeleen haltuun, mutta jossa kuitenkin oli vielä kolme itsenäistäkin tilaa: Juho Parkkali, Heikki Tuovinen ja Antti Huuhka.

Edellä mainittu Valtolan tila syntyi viime vuosisadan alkupuolella siten, että jahtivouti Karjalainen osti Asilan hovin omistajilta, everstiluutnantti G. W. de Henninin perillisiltä tilan, mikä sijaitsi Valtolanjärven rannalla, ja hän antoi sille nimen Valtola. Mutta Karjalainen myi sittemmin kuitenkin sen viipurilaiselle maanmittausinsinöörille Emil Heleniukselle, joka rakennutti vuoden 1850 tienoilla tilalle 7 huonetta käsittävän päärakennuksen. Helenius ei kuitenkaan itse viljellyt tilaa, vaan hän jätti sen vuokraaja Petrellin hoitoon. Kesäisin siellä asuivat näihin aikoihin amiraali Aminoffin sisaret.

Mutta vuodesta 1919 lähtien tilan omisti Kurkijoelta Hiitolaan siirtynyt maanviljelijä Matti Hämäläinen viljellen tilaa poikiensa Pekan, Arvin ja Oton kanssa. Hän uudisti päärakennuksen 1921 sekä rakensi uudet tiilirakenteiset karjasuojat. Tilan kokonaispinta-ala oli 155 ha ja siitä oli viljeltyä maata 70 ha. Tilalla oli 1930 31 ISK-lehmää, 2 sonnia, 5 hevosta sekä sikoja, lampaita ja kanoja. Tila oli harjoittelutila sekä maataloushallituksen hyväksymä kirjanpitotila.

Valtolan kylän pellot olivat viljavia. Ne viettivät Kokkolanjokeen ja Valtolanjärveen päin. Myös kalavedet olivat erinomaiset. Kylässä oli muiden vesien lisäksi Huppalan lampi, joka oli keväisin mainio hauen kutupaikka ja syksyisin vesilintujen metsästyspaikka.

Edellä jo mainitun Matti Hämäläisen lisäksi on Valtolan kylän kohdalla mainittava hänen poikansa Pekka Hämäläinen, joka jo varsin nuorena tuli koko pitäjässä tunnetuksi innokkaana maamiesseuramiehenä. Kun Hiitola jaettiin kahteen maamiesseura-alueeseen, tuli Pekka Hämäläisestä Eteläisen Maamiesseuran sihteeri. Valtolassa, missä oli suuri tupa ja maamiesseuratoiminnalle ystävällinen isäntäväki, pidettiin lukuisia seuran tilaisuuksia.

Myöhemmin Pekka Hämäläinen joutui tiiviisti mukaan myös osuuskassatoimintaan sekä Hiitolan Osuusliikkeen johtokuntaan ja hallintoneuvostoon. Harkitsevana, työteliäänä ja luonteeltaan sopeutuvana talousmiehenä hän on edelleen [vuonna 1972] kiinteästi mukana osuuspankki- sekä muussa osuustoimintatyössä nykyiselläkin paikkakunnallaan Porissa. Vuonna 1947 hän oli perustamassa Hiisi-Säätiötä, jonka hallitukseen ja valtuuskuntaan hänet valittiin jo perustamisvaiheessa. Hänet nimitettiin myös säätiön varainhoitajaksi. Näissä Hiisi-Säätiön tehtävissä hän on edelleenkin.

Hämäläinen on syntynyt Kurkijoella maanviljelijän poikana 1898 ja kävi Kanneljärven kansanopiston 1919/20. Vuonna 1938 hän osti maatilan Hiitolan Haukkavaarasta, rakensi sinne uuden päärakennuksen ja muutti perheineen sinne talvisodan alkamisvuonna 1939. Vuonna 1946 hän sai maahankintalain nojalla viljelystilan Porin Pinomäestä ja viljeli sitä vuoteen 1962, mistä lähtien hän on asunut Porin kaupungissa. Satakuntaan muutettuaan Pekka Hämäläinen on ollut siirtoväen edustajana maanlunastus- ja asukkaanottolautakunnissa sekä lukuisissa osuustoiminnallisten ja maataloudellisten järjestöjen hallintoelimissä, mm. Porin seudun Osuuspankin, Satakunnan Osuuskaupan sekä Karjakunnan Satakunnan piirin johtokunnissa yli 20 vuoden ajan. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Hiitolan osaston johtokunnassa hän on ollut vuodesta 1948 alkaen sekä toiminut vuodesta 1951 lähtien sen puheenjohtajana. Nyttemmin hän on oman kertomansa mukaan alkanut vähitellen pyrkiä eroon näistä lukuisista luottamustehtävistään omistautuakseen vanhuuden päiviensä rauhalliseen viettoon. Kalaisten seutujen asukkaana hänen vapaa-ajan harrastuksiinsa on kesäisin kuulunut aina kalastus.

Päivitetty 4.6.2001