Stipendit

    HAKUAIKA 1.9.-31.10.2023

    Hiitola-säätiö jakaa stipendejä valmistumassa oleville hiitolaisjuurisille ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaville opiskelijoille. Stipendiä voi hakea henkilö, jonka opiskelu on loppuvaiheessa ja joka valmistuu hakuvuoden aikana ja jonka vanhempi tai esivanhempi on ollut kirjoilla Hiitolassa vuonna 1939. Stipendi maksetaan hakijan valmistuttua, kun hän on toimittanut tutkintotodistuksen Hiitola-säätiölle


    Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittajalle myönnetään stipendinä 250 € ja tiedekorkeakoulun jatkotutkinnon suorittajalle (väitöskirja) 500 €. Hiitolaisuutta tai karjalaisuutta koskeva lopputyö voi kaksinkertaistaa stipendin loppusumman.


    Stipendihakemuksessa tulee olla vapaamuotoinen hakemus, josta ilmenevät hakijan:
    • henkilötiedot
    • opintojen suuntaus ja vaihe (valmistumisajankohta), kopio tutkintotodistuksesta, kun hakija on valmistunut korkeakoulusta (edellytys stipendin maksamiselle)
    • mahdollinen jäsenyys hiitolaisessa järjestössä
    • pankkiyhteys
    • virkatodistus sukujuurista
    • vapaamuotoinen selvitys sukujuurista henkilötietoineen Hiitolassa sekä

    • alla mainittu kirjoitelma

    • abstrakti lopputyöstä, jos hakee korotettua stipendiä

    Stipendinsaajalta edellytetään vapaamuotoista Hiitolaa tai hiitolaisuutta käsittelevää kirjoitelmaa, joka voidaan julkaista Hiitola-nettisivujen näkökulmia palstalla tai jäljempänä tällä sivulla. Kirjoitelman pituus n. 300-500 sanaa. Aiheesta toivotaan persoonallisia ja erilaisia lähestymistapoja.

    Stipendien hakuaika on 1.9 - 31.10.2023. Huomioon otetaan postitse tai sähköpostitse hakuaikana toimitetut hakemukset. Viimeisen hakupäivän postileima hyväksytään. Postiosoite: Raimo Hannukainen, Hiitola-säätiö, Rannankatu 10, 38840 Niinisalo
    Hakemuksiin liittyviin tiedusteluihin vastaa Hiitola-säätiön asiamies Raimo Hannukainen saatio@hiitola.fi  Puhelimitse ei ole mahdollista vastata tiedusteluihin.
    Stipendinsaajille ilmoitetaan päätöksestä.

     Kirjoitelmat

    Emmi Kause 30.10.2021:

    Isoisäni Matti Savolaisen (Taisto Mattias) vanhemmat (Sylvi ja Alvi Savolainen) ovat aikanaan lähteneet evakkomatkalle Hiitolasta ja isoisäni on syntynyt tällä matkalla Vaasassa. Alvi Savolainen on syntynyt Hiitolassa vuonna 1912 ja Sylvi o.s. Riikonen syntynyt Hiitolassa vuonna 1914. Isoisäni Matin tekemän kattavan sukututkimuksen mukaan sukujuureni Hiitolassa eivät rajoitu vain isoisovanhempiini vaan yltävät vielä useamman sukupolven taakse.  

    --------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

    Stipendihakemuksessa pyydettiin vapaamuotoista kirjoitelmaa Hiitolasta tai hiitolaisuudesta. Koin itse luontevimmaksi kuvailla omaa henkilökohtaista suhdettani Hiitolaan ja hiitolaisuuteen sekä kokemuksiani niistä.

    Ensimmäinen kosketukseni Hiitolaan on ollut kastetilaisuuteni. Minut kastettiin Laatokan vedellä, jonka pappani Matti oli tuonut perheensä aiemmalta asuinpaikalta Hiitolasta Laatokan rannalta. Pikkuhiljaa kasvaessani alkoi kertyä myös muita kokemuksia ja muistijälkiä Hiitolaan liittyen. Lapsuuteni aikana sain kuulla karjalaisista juuristani erityisesti pappani ja hänen sisarustensa kertomusten myötä – kuinka kotipaikalta Hiitolasta oli jouduttu lähtemään evakkoon kahdesti ja jälkimmäisellä evakkomatkalla oli pappani syntynyt. Nuorena kävin lisäksi useamman kerran Harjavallassa järjestetyissä karjalaisten piirakkatalkoissa, joissa aluksi urani alkoi piirakoiden voitelijana, mutta vuosien kokemuksen myötä ylenin piirakoiden rypyttäjäksi. Kosiskeltiinhan minua sitten karjalaisten kesäjuhlillekin rypytyskilpailuun, mutta se jäi aikatauluongelmien vuoksi väliin.

    Voisin sanoa, että varsinaisesti hiitolaiset juureni konkretisoituivat vuonna 2012 kun teimme sukumatkan kolmen sukupolven ja 30 henkilön voimin Hiitolan Tiurulaan pappani vanhempien ja perheen entiselle asuinpaikalle. Heidän kotitalonsa rappuset olivat vielä tallella, muutoin rakennuksesta ei ollut jäljellä jälkeäkään. Sen sijaan upea peltomaisema, joka avautui pihapiiristä Laatokalle, lumosi matkaajat. Kuin tilauksesta kukkui myös Karjalan käki katsellessamme isoisovanhempieni kotipihalta Laatokalle. Kotipaikan portailla aikoinaan Hiitolasta evakkoon lähteneet sukulaiseni kertoivat koskettavia muistelmiaan lähdöstä, evakkomatkasta ja aiemmasta elämästään Hiitolassa – tulihan portailla muutama kyynelkin vuodatettua. Tuolla reissulla kävimme myös uimassa Laatokassa ja (ainakin isovanhempieni mielestä) tietynlainen ympyrä sulkeutui päästessäni kosketuksiin kasteveteni kanssa. Kyseisellä matkalla kävimme myös mm hylätyssä Kilpolan kansakoulussa, joka oli siirretty Laurolaan sekä useammilla sota- ja evakkomuistomerkeillä. Vaikka Karjala näyttäytyi toisaalta karuna maalais- ja metsämaisemana hylättyine kolhooseineen ja rankkoine historioineen, nousi aluetta ja erityisesti sen entisiä asukkeja kohtaan nöyrää kunnioitusta ja ihailua.

    Nykyään täysi-ikäisenä hiitolaisista juuristani muistuttavat edelleen pappani kertomukset ja myös hänen tekemänsä kunnioitettavan laaja sukututkimus, jonka mukaan sukumme on asuttanut hiitolaa ainakin 11 sukupolvea minusta taaksepäin. Lisäksi kesällä 2021 pääsin lähemmäs karjalaa ollessani kesän ajan töissä Lappeenrannassa, jossa kävimme perheeni kanssa Äiti-Karjala, luovutettuun Karjalaan jääneiden sankarivainajien -muistomerkillä etsimässä pappani Matin enon nimen ja hiljentymässä hetkeksi sankarivainajien muistolle.

    Myönnän, että nykyisin arjen kiireissä ja pyörityksessä harvemmin ehdin pysähtymään sukuni historiaan ja karjalaisiin juuriini, mutta aina kun sen hetki koittaa, koen suurta ylpeyttä ja kunnioitusta sukuani ja heidän kohtaamiaan kokemuksia kohtaan. Sen vuoksi tiedänkin, että tulevaisuudessa tulen varmasti jakamaan tietoa ja kertomuksia sukujuuristani eteenpäin seuraaville sukupolville, jotta karjalaiset ja hiitolaiset juuremme säilyttävät ansaitsemansa aseman ja kunnioituksen jatkossakin. 

    Emmi Kause